Oulun saa oman yliopiston

Oulun yliopisto käynnistyi pitkän poliittisen kädenväännön jälkeen vuonna 1959. Sen tehtävänkuvassa painotettiin teknis-luonnontieteellistä opetusta ja tutkimusta Pohjois-Suomen tarpeisiin. Humanistinen tiedekunta jäi teknologiayliopistossa altavastaajaksi, joka joutuu jatkuvasti perustelemaan olemassaoloaan.

Opiskelijamäärä ei alussa ollut isoa koulua suurempi. Ensimmäisenä lukuvuonna opiskelijoita oli vähän yli 400 mutta vuosikymmenen lopulla jo yli 7 000. Kolme neljäsosaa sisään tulevista oli pohjoisesta, Oulun ja Lapin lääneistä.

Alkuvaiheissaan yliopisto toimi eri puolilla kaupunkia tilapäistiloissa, kunnes vuosien kiistelyn jälkeen päätettiin rakentaa kampus Linnanmaan apealle suolle, kauas kaupungin ytimestä. Kirsti Simonsuuren vuonna 1981 ilmestyneen Pohjoisen yökirjan ansiosta se sai sittemmin lisänimen "siperialainen tehdas".

 

Keskusta- vai metsäy­li­opisto?

Ensimmäiset Linnanmaan uudet elementtirakennukset räikeine 70-luvun väreineen ja betonikäytävineen otettiin luonnontieteilijöiden käyttöön vuonna 1973. Humanistit sinnittelivät vielä pari vuosikymmentä keskustan tuntumassa, Åströmin nahkatehtaalla, ennen kuin vuonna 1992 tuli muutto Linnanmaan ajanmukaisiin mutta hengeltään teknologisiin tiloihin.

Valokuva: Oulun yliopistokampus.
Oulun yliopistokampus. Suomen ilmakuva Oy. Kuva Oulun yliopisto.

Ehdolla yliopistoalueeksi olivat myös jokisuiston koskikeskus sekä 20 kilometrin päässä keskustasta sijaitsevat Oulujoen Sanginsuu ja Virpiniemi. Maalaisliittolaiset haaveilivat metsäyliopistosta, ja yllättävää kyllä, monet oululaiset kulttuuriradikaalitkin kiivailivat Virpiniemen puolesta.

Radikaalien kampusajattelun vallankumousromanttisena taustavirikkeenä olivat ilmeisesti amerikkalaisten suurkaupunkien kampukset, joista Vietnamin sodan vastustamisen vuosina tuli uusvasemmistolaisen radikalismin kehtoja. Samaan kai ajateltiin päästävän Pohjanlahden pakkasviimoissa, kun opiskelijat saataisiin riittävän kauas vallan ja eritoten järjestysvallan keskuspaikoista.

 

Lähteet:

Roininen, Aimo 2005: Huutavan ääni tervassa. Teoksessa Lukulampun valo. Liisi Huhtalan juhlakirja. Toimittanut Veijo Pulkkinen. Oulu: Oulun yliopiston Taideaineiden ja antropologian laitos, 73–86.

Sallamaa, Kari 2000: Aikakauslehti Pohjoisen linjat. Teoksessa Pohjoinen. Kustannustoimintaa 1964–2000. Toimittanut Tauno Lähteenkorva. Oulu: Pohjoinen, 71–132.

Salo, Matti ja Lackman, Matti 1998: Oulun yliopiston historia 1958–1993. Oulu: Oulun yliopisto.

Simonsuuri, Kirsti 1981: Pohjoinen yökirja. Helsinki: Kirjayhtymä.