Kansakoulun jälkeen Paulaharju oli kauppa-apulaisena Ilmajoella. Hän ei kuitenkaan viihtynyt, vaan palasi kotikonnuilleen talvella 1894. Hän maalasi ja viljeli maata. Vapaa-aikanaan hän osallistui nuorisoseuran toimintaan, ja siellä hän tapasi tulevan vaimonsa, Kreeta-Liisa Isokorven. Kreeta oli torppariperheen tytär, joka oli innostunut kirjoittamisesta ja lukemisesta. Kreeta kävi kansakoulua ja suoritti jatkoluokan Paulaharjun kanssa 1895, mutta perheen kasvaessa Kreetan oli luovuttava opiskeluista ja jäätävä kotiin lasten kanssa.

Nuori pari meni naimisiin maaliskuussa 1895. Ensimmäisen lapsensa Lyylin he saivat vuonna 1896. Kreeta oli lapsen kanssa vanhempiensa luona Samulin opiskellessa Jyväskylässä. Näin jatkui aina Samulin viimeiseen seminaarivuoteen asti, jolloin Kreeta päätti itsekin lähteä seminaariin. Hän opiskeli kaksi kuukautta laulua ja käsitöitä lasten ollessa vanhempien luona. Lapsia syntyi kaikkiaan viisi, nuorin vuonna 1909.

Paulaharju aloitti opinnot Jyväskylässä vuonna 1897, ja hänen valmistuttuaan perhe muutti Viipurin lääniin Uudellekirkolle Kirstinälään. Samuli oli saanut sieltä opettajanpaikan, ja vaimokin pääsi laulun ja käsityön opettajaksi samalle koululle. Samulin aika koulutyön ohessa kului tutkimusmatkoihin ja kesän keruutöiden puhtaaksikirjoittamiseen. Perhe viihtyi Kirstinälässä kolme vuotta. Sitten Paulaharju sai käsityön ja piirustuksen opettajan paikan Oulun kuuromykkäkoulusta. Perhe siirtyi pohjoiseen syksyllä 1904. Oulussa Paulaharjua houkutteli Lapin läheisyys, ja palkkakin oli parempi.

Kreeta oli kotona lasten kanssa miehen ollessa keruumatkoilla. 1900-luvun alussa Kreetaa alkoi vaivata reumatismi. Hän joutui olemaan sairaalahoidossa useaan otteeseen. Perhettä ja taloutta pyörittivät vanhemmat tyttäret, etenkin kesäisin isän ollessa keruulla. Syksyllä 1913 Kreeta-Liisa joutui jälleen sairaalaan. Pian Samuli oli yksin lapsineen. Vaimo kuoli syyskuussa 1913.

Vaimon kuoleman jälkeen Paulaharjun opettajakollega ja perhetuttu Jenny Simelius kävi läheisemmäksi koko perheelle. Jouluksi 1918 kansalaissodan rintamalta kotiutunut Samuli kihlasi Jennyn. He muuttivat keväällä 1919 ostamaansa Tuiran taloon ja kesäkuussa vietettiin häitä, lähipiirinkin yllätykseksi.

Jenny oli ollut opettajana kuuromykkäkoulussa vuodesta 1902 lähtien. Hänkin oli kiinnostunut perinteen keräämisestä ja ihaili suuresti Paulaharjun työtä. Avioitumisen jälkeen Jenny kulki Samulin mukana keruumatkoilla aluksi vain huvikseen, mutta kun aika alkoi käydä pitkäksi, keräsi hän itsekin Samulin oppien mukaan. Vaimon tehtävänä oli kuitenkin ennen kaikkea hoitaa taloutta Samulin keskittyessä omiin töihin. Näin etenkin kotona, jossa Samuli edelleen kirjoitti ja piirsi puhtaaksi keruumatkojen saaliita. Myöhemmin Jennykin osallistui työhön.

Vuonna 1935 Paulaharju täytti 60 vuotta. Hän sai useita rahalahjoituksia ja pystyi jäämään eläkkeelle opetustyöstään. Hän sai myös valtiolta ylimääräisen eläkkeen. Vuoden 1943 lokakuussa Paulaharjulle myönnettiin professorin arvonimi. Hanketta oli yritetty toteuttaa jo aiemmin, mutta tuolloin kunniaprofessuureja ei vielä myönnetty henkilöille, joilla ei ollut yliopistokoulutusta.

Paulaharju teki kovasti töitä. Kesät kuluivat tien päällä keruumatkoilla ja talvisin oli opetusta ja keruutulosten purkamista. Uusi keruumatka oli jo suunnitteilla siinä vaiheessa, kun edellisen käsikirjoitus alkoi vasta muotoutua. Keruumatkat olivat fyysisestikin rasittavia, sillä tulihan reissuille matkaa hänen arvionsa mukaan parituhatta kilometriä kesässä. Yleensä matka taittui jalan tai pyörällä. Välillä käytössä oli vene, juna ja joskus autokin.

Vaativat matkat ottivat vanhemmiten osansa ja sydän alkoi vaivata kulkijaa. Myös Paulaharjun kuulo heikentyi, ja hän tarvitsi usein Jennyä haastatteluissa kirjuriksi. Tosin Samuli pystyi seuraamaan keskustelua lukemalla huulilta. Etenkin eläkevuosina sairaudet ja väsymys näkyivät muistiinpanoissa ja matkapäiväkirjoissa. Paulaharju joutui alkuvuodesta 1944 useita kertoja sairaalaan, jossa kuoli helmikuun 6. päivänä.

Lähteet:

Hakola, Pirkko 1975: Samuli Paulaharju 1875–1975. Kotiseutu 4–5: 167–172.

Harju, Marjut 1985: Samuli Paulaharjun elämäntyö. Kotiseutu 4:190–198.

Harju, Marjut 1989: Samuli Paulaharju. Ruijanrannan reppuherra. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Simojoki, Aili 1987: Jenny Paulaharju Samulin rinnalla. Kuopio: Kustannuskiila Oy.