Raatajan toimitussihteerinä

Suomalaismielinen yhteiskunnallisia uudistuksia ajava nuorten "kravattisosialistien" ryhmä perusti radikaalin Raataja-viikkolehden vuonna 1904. Lehden ympärille ryhmittynyt akateeminen nuoriso pyrki yhtenäisen kansan luomiseen yhteiskunnallisia vääryyksiä oikomalla. Oppi-isinä olivat J. W. Snellman ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen. Lehden linja määriteltiin näytenumerossa:

"Perustaen toimintansa puhtaasti kansalliselle ja kansanwaltaiselle pohjalle tulee "Raataja" selwittelemään, ja kotoisia oloja sekä asiain luonnollista kehitystä silmällä pitäen, ajamaan työwäenliikettä, raittius-, nais- ja siweellisyyskysymyksiä; osuustoimintaa ja kunnallista sosialismia; maatalouspoliittisia ja tilattoman wäestön aseman parantamispyrintöjä; nuorisoseuraliikettämme ja kaswatus kysymyksiä.

Wielä tulee "Raataja"seuraamaan kauppaa ja teollisuutta, warsinkin kotimaista, sekä tekemään selkoa uusimmista wirtauksista kirjallisuuden, etenkin yhteiskunnallisen, tieteen ja taiteen wainiolla."

Koskenniemi hoiti ensimmäisen toimitussihteerin tehtäviä vuoden verran, mutta jatkoi kirjallisen osaston toimittajana vuoteen 1907. Omaa yhteiskunnallisen tiedostamisen astettaan nuorena ylioppilaana hän piti vaatimattomana. Keskeistä siinä oli jako sivistyneisiin ja sivistymättömiin, ei rikkaisiin ja köyhiin. Leevi Valkaman mukaan Koskenniemi suhtautui uudistusmieliseen sosialismiin positiivisesti ainakin 1910-luvun alkuun asti. Köyhien auttaminen on esillä myös hänen ainoassa romaanissaan Konsuli Brennerin jälkikesä.

Koskenniemi kuvailee Raatajan linjaa muistelmissaan: "Jos maailmassa on milloinkaan ilmestynyt lehteä, jonka ohjelmasta mikään kannatusta ansaitseva asia ei ole puuttunut, niin oli se Raataja". 

Artikkelien otsikot puhuvat puolestaan, esimerkiksi "Uimapaikkoja köyhälistölle", "Naisten äänioikeus Uudessa Seelannissa", "Säälikää hevosia", "Ammatillinen haureus Helsingissä", "Albert Edelfeltin seinämaalaus yliopiston juhlasalissa".

Veikko Forsnäs toimi lehden kirjallisuusarvostelijana nimimerkillä Kirjatoukka. Hänen runojaan julkaistiin lehdessä nimimerkillä V. F.; Tietäjän yö tavoittelee kalevalaista poljentoa:

"– –Tahdon käydä korpimaille
mataliin majoihin, joissa
elää kansa köyhä, kurja.
Tahdon tehdä sen hyväksi,
min voi veljyt veljellensä.
Tahdon luoda korven kansan
veljesliitoksi lujaksi. –
Silloin on saloilla huomen
vaikka itse jo olisin
nurmen unta nukkumassa.
Tähdet suuria sädehti."

Kulttuurivaikuttajana Ajassa

Kulttuuriaikakauslehti Aika syntyi vuonna 1906 nuorsuomalaisen kulttuuritoiminnan ja Valvoja-lehden vastapainoksi. Lehden avustajakunta oli pääosin vanhasuomalaista; monet heistä olivat kirjoittaneet Raatajaan, esimerkiksi Gunnar Suolahti, Kyösti Wilkuna, Eino Kalima ja V. A. Koskenniemi. Ajan alkuaikojen pääideologi Gunnar Suolahti korosti kansallista eheyttä, sivistyneistön ja kansan yhteenkuuluvuutta. Lehden kirjallinen linja myötäili realismin ihannetta nuorsuomalaisten Valvojan idealistisia virtauksia vastaan. 1910-luvun kuluessa keskeiseksi nousi taiteilijan persoonallisuuden ja teoksen esteettisen muodon korostaminen. Linjan muutos heijastelee Koskenniemen vaikutusvallan kasvua lehden päätoimittajana vuosina 1912–1922.

Koskenniemi halusi edistää kansallisen sivistyksen syventämistä ja henkisen yhteyden luomista suurten sivistyskansojen kanssa. Kansallisen eheyden ihanteeseen pyrkiminen ei hänelle merkinnyt sanoutumista irti kansainvälisistä vaikutteista, vaan katseen kääntämistä länsimaisen kulttuurin eurooppalaisille juurille. Ajassa esiteltiin kirjallisuuden ohella myös esimerkiksi filosofiaa, luonnontieteitä, psykologiaa, taidehistoriaa ja poliittisia aatevirtauksia.

Kirjallisuusarvosteluiden ja -esseiden ohella Koskenniemi kirjoitti kulttuuripoliittisista kysymyksistä. Vuonna 1918 hän hahmotteli juuri itsenäistyneen Suomen kulttuurin tilaa artikkelissaan "Kulttuuriohjelmaa luomaan". Siinä Koskenniemi painotti keskiluokan panosta kansalaissodassa sekä keskiluokan "siveellisen ryhdin" merkitystä maan tulevaisuuden kannalta. Raoul Palmgren tarttui tekstiin 30 vuotta myöhemmin 40-luku–lehdessä ja samasti Koskenniemen suosion runoilijana keskiluokan keskinkertaisuuteen.

Aika ja Valvoja yhdistyivät Valvoja-Ajaksi 1920-luvun alkupuolella, ja Koskenniemestä tuli sen pitkäaikainen päätoimittaja. Lehti edusti konservatiivista kirjallisuusnäkemystä ja institutionaalista jatkuvuutta. Koskenniemen lehtikirjoittelun pitkäaikaisena foorumina oli myös Uusi Suometar ja myöhemmin Uusi Suomi. Nuori Koskenniemi ei ollut tyytyväinen kumpaankaan lehteen. Vuonna 1908 hän kirjoitti Kyösti Wilkunalle: "Aika tuntuu taas sairastelevan, kuten aina, suurenmoista kuivuutta. Samoin Suometar, joka omistaa olympolaisille kilpailuille joka numerossa noin puolet palstoistaan".

Lähteet:

Koskenniemi, V. A. 1947: Vuosisadanalun ylioppilas. Porvoo: WSOY.

Krogerus, Tellervo 1999: Kirjallisuus kulttuurilehdissä. Teoksessa Suomen kirjallisuushistoria 2. Järkiuskosta vaistojen kapinaan. Toimittanut Lea Rojola. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Palmgren, Raoul: Hautakirjoitus Koskenniemelle. 40-luku / 1947

Valkama, Leevi: V. A. Koskenniemi: runoilija ja kriitikko. Kaltio 5 / 1988.