Berghin silmäsairaus eteni edelleen, ja hänen oli luovuttava virastaan Vaasan hovioikeudessa. Jäiden sulettua keväällä 1832 hän matkusti Oulusta laivalla Tukholmaan etsimään parannusta sairauteensa. Apua ei löytynyt Tukholmasta eikä Kööpenhaminastakaan, jossa hän asui vuoden. Viimeiset 20 vuotta elämästään Bergh eli sokeana.

Ystävät auttoivat sokeutunutta kirjailijaa. 1840-luvun alussa Bergh toimi kotiopettajana Muhoksella maaviskaali Olof Wallinin perheessä. Wallinin poika Olai Wallin on kertonut, kuinka hän usein joutohetkinä luki opettajalleen sävelmien nuotteja ja kuinka tämä jo yhden lukemisen jälkeen kykeni soittamaan virheettömästi vaikeimmankin sävellyksen. "Ainoa iloni on musiikki, jota harrastan osaksi yksin, osaksi ystävien seurassa", Bergh kirjoittaa Oulusta C. A. Gottlundille. 

J. Kr. Svanljung, nuori aikalainen, on puolestaan kertonut 1840-luvun alun Oulusta: "Henkisiin nautintoihin kuului muutamia harvoin pidettyjä konsertteja, Westerlundin teatteriseurueen esityksiä ja erityisesti minulle "sokean Berghin", runoilija Kallion klarinetti. Hän vietti useimmat sunnuntait Niskoilla, toi aina mukanaan soittimensa ja loihti siitä ihania sävelmiä." Uusia runoja Bergh ei tiettävästi enää sokeuduttuaan kirjoittanut.

Samuli Kustaa Bergh kuoli 5.7.1852 Halikossa, kaukana lapsuutensa maisemista. Kuollessaan hän oli vain 49-vuotias. Hannu Mäkelä arvelee hänen olleen Halikossa joko kotiopettajana tai sitten "kokonaan toisten armoilla". Kuolinsyystä ei ole kirkonkirjoissa mitään mainintaa, eikä Berghin hautaakaan Halikon kirkkomaalta löydy.