Kirjallisuuden laitoksen tutkimuslinjat ja professorit
Oulun yliopiston kirjallisuuden laitoksen ensimmäiseksi professoriksi valittiin vuonna 1968 vasemmistolainen kulttuurivaikuttaja Raoul Palmgren. Hänen myötään laitoksesta tuli pariksi vuosikymmeneksi marxilaiseksi mielletty yksikkö, jossa tehtiin yhteiskunnallisesti suuntautunutta kirjallisuudentutkimusta.
Laitoksen marxilaisuus ei kuitenkaan ollut ehdotonta vaan sisälsi eri painotuksia. Esimerkiksi professori Raoul Palmgren edusti ankaran empirististä marxilaisuutta; apulaisprofessori Esko Ervasti taas eteläsuomalaista kulttuuriradikalismia.
Palmgrenin seuraaja, professori Pertti Karkama puolestaan painotti, että kirjallisuutta ja kulttuuria voidaan tarkastella eri teorioiden näkökulmista – kunhan muistetaan, että teorioilla on aina jokin maailmankatsomuksellinen lähtökohta.
1970-luvulla joukko nuorempia tutkijoita toi laitoksen tutkimuslinjaan omat painotuksensa. Oulussa alettiin tutkia myös populaarikirjallisuutta ennen kuin se tuli varsinaisesti muotiin muissa yliopistoissa – toimihan kaupungissa suuri viihdekustantaja, Kolmiokirja.
Kirsti Simonsuuri
Kirsti Simonsuurelle siirtyminen suoraan Cambridgesta apulaisprofessoriksi Oulun yliopiston kirjallisuuden laitokselle vuosiksi 1978–1981 oli kulttuurishokki. Simonsuuri oli poliittisesti sitoutumaton kosmopoliitti, joka oli väitellyt 1700–luvun Englannin Homeros-kuvasta ja jonka tutkimusintressit olivat etäällä oululaisten yhteiskunnallisuudesta.
Tilitysteoksessaan Pohjoinen yökirja vuodelta 1981 Simonsuuri nimittää työpaikkaansa "teoretisaation laitokseksi". Hän yleistää laitoksen marxilaisen mentaliteetin arktiseksi pohjoissuomalaiseksi ilmiöksi, joka muistuttaa lestadiolaista jyrkkyyttä toisinajattelijoiden poissulkemisessaan ja pelastusopissaan.
Pohjoinen yökirja
Kirsti Simonsuuren Pohjoinen yökirja on eurooppalaisen intellektuellin tilinteko yleensä pohjoisuudesta äärimmäisenä mielentilana, ei niinkään kertomus mistään erityisestä paikasta, kuten Oulusta.
Oulussa Kirsti Simonsuuri kypsyi kirjailijaksi ja löysi oman lajinsa – lyriikan ohella lyhyttä muotoa suosivan esseistisen proosan. Tässä etsimisen prosessissa pohjoisuus merkitsi välttämätöntä talvehtimista ja kotelovaihetta, symbolista kuolemaa, joka oli edellytys uudelleensyntymiselle ja luovuudelle.
Pohjoinen yökirja esittää Oulun symbolisena kaupunkina, joka muistuttaa antiikin manalaa, Danten pohjimmaista kylmää helvettiä tai kalevalaisittain pimeää Pohjolaa. Jo teoksen alun junamatka Ouluun vertautuu manalaan johtavaan synkkään tunneliin: "Metalliputki säntää kohti pohjoista - - mustat ikkunat heijastavat ainoastaan putken sisällön, vaimeita mustia muukalaisia myrkynvihreissä istuimissaan."
Pohjoista yökirjaa luettiin kuitenkin avainromaanina Oulusta ja sen yliopistomaailmasta. Sen Oulu-kuva on kriittinen, "pohjoinen ja pimeä":
"Oulu on myös Pohjois-Suomen pääkaupunki, yli sadantuhannen asukkaan teollis-tekninen nousukastaajama. - - Se on arvokas, se on kovis. Se tarjoaa työtä jokaiselle, joka haluaa rehellisesti raataa ja säästää kotia Oulussa. Se tarjoaa mahdollisuuden muuttaa maalainen elämänmuoto kaupunkilaisuuteen, ja todellakin, täällä sijaitsevat Oulun osakeyhtiö, Kemira ja Toppila, kaupungin riemukaaret. - - Tämä ei ole maailman kauneimpia kaupunkeja. Vähitellen, kun arktinen eksotiikka karisee viimeiseen hiekanjyvään asti katsojan silmistä, äkkikasvun ja äkkiteollistumisen tuhot paljastuvat. Täältä ei puutu enemmän tai vähemmän epämääräisiä moderneja rakennuskomplekseja, joita jatkuvasti rakennetaan. Mutta samalla tuhotaan törkeän välinpitämättömällä tavalla sitä, mikä on kaupungin erikoisluonnetta: puukortteleita, torneja, rantakatuja, vanhoja kivitaloja korkeine, tilavine huoneineen."
Lähteet
Julku, Kyösti 1987: Oulu Pohjois-Suomen henkisenä keskuksena. Teoksessa Valkean kaupungin vaiheet. Oulun historiaa. Toimittanut Kyösti Julku. Studia historica septentrionalia 13. Rovaniemi: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 411–428.
Leppihalme, Ilmari ja Roininen, Aimo 2000: Professori Pertti Karkaman haastattelu 15.8.2000 Helsingissä. Nauhoite Leppihalmeen hallussa.
Leppihalme, Ilmari 2005b: Tähtivauva, terva ja teknopolis – mitä muuta? Näkökulmia Oulua ympäröivään alue- ja identiteettipuheeseen. Teoksessa Lukulampun valo. Liisi Huhtalan juhlakirja. Toim. Veijo Pulkkinen ym. Oulun yliopisto: taideaineiden ja antropologian laitos, 14–71.
Salo, Matti ja Lackman, Matti 1998: Oulun yliopiston historia 1958–1993. Oulu: Oulun yliopisto.
Simonsuuri, Kirsti 1981: Pohjoinen yökirja. Helsinki: Kirjayhtymä.
Väyrynen, Taru 1999: Odysseia Ouluun. Kirsti Simonsuuren Pohjoisen yökirjan viesti ja vastaanotto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.