Lapsuus ja nuoruus

Sinikka Laine (s. 1945) vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Ryttylässä Riihimäen naapurissa. Hän oli ainoa lapsi – omien sanojensa mukaan pieni kiltti tyttö. Äiti oli aina kotona, isä työskenteli Helsingissä ja vietti viikonloput kotona. Lapsuuttaan kirjailija luonnehtii onnelliseksi ja hyväksi. Sinikka viihtyi yksin, mutta äiti kannusti häntä ystävyyteen naapurissa asuvan reippaan Rauhan kanssa. Kansakoulussa hänellä ei ollut läheisiä ystäviä.

Sinikka Laine aloitti oppikoulun Riihimäen tyttölyseossa vuonna 1956. Murrosikä merkitsi murtautumista ulos kiltin tytön roolista. Sinikasta tuli suosittu toveripiirissä, ja hänen rohkeuttaan ihailtiin. Hän seurusteli läheisen kasvatuslaitoksen poikien kanssa, mutta viattomasti "käsi kaulalla". Tulevan kirjailijantyön kannalta oli merkittävää, että "pumpulissa" kasvanut tyttö tutustui nuoriin, jotka olivat jollakin lailla osattomia.

Koulunkäynti ei sujunut kovin mallikkaasti. Äidinkielessä Sinikka oli hyvä, mutta matematiikka teki tenää. Luonnonhistoriaa opettava rehtori kehotti häntä eroamaan koulusta, mihin tyttö ei suostunut. Rehtoriin liittyy hiukan tragikoominen muisto: Äidinkielen opettaja antoi Sinikalle tehtäväksi laatia runon rehtorin 60-vuotisjuhlaan. Kun tuleva kirjailija esitti runon, päivänsankari liikuttui. "Mutta ei muuttanut käsitystään minusta", naurahtaa Laine. Koulunkäynti päättyi lopulta erotodistukseen, kun 6. luokan matematiikan ehdot jäivät suorittamatta. Opinnot eivät jatkuneet, vaikka vanhemmat olisivat sitä toivoneet.

Ouluun

Koulunkäynnin lopetettuaan Sinikka Laine meni töihin. Ensimmäinen työpaikka oli Pohja-Yhtymässä. Hän aloitti toimittajaharjoittelijana Riihimäen Sanomissa vuonna 1964. Siellä kului pari vuotta. Helsingin Sanomissa hän työskenteli vuoden verran. Laine muutti Ouluun vuonna 1967 ja alkoi työskennellä viihdelukemistoja julkaisevassa Kolmiokirjassa. Enimmäkseen hän stilisoi muiden tekstejä, mutta myöntää kirjoittaneensa jonkin verran novelleja lukemistoihin. Hän oli Kolmiokirjan julkaiseman SinäMinä -lehden päätoimittaja vuosina 1980–1982. Tuona aikana lehden nimi muutettiin Elämäni tarinasta SinäMinäksi, ja se suunnattiin selkeämmin nuorille lukijoille.

Perhe

Sinikka Laine on naimisissa kuvataiteilija Veikko Törmäsen kanssa. Pariskunnalla on kaksi lasta: Otso (s. 1984) ja Vilja (s. 1988). Perhe asuu keltaisessa puutalossa Oulun Pikisaaressa. Laine on ollut kotiäiti ja vapaa kirjailija 1980-luvun alkupuolelta lähtien.

Sinikka Laineella on myös kaksi aikuista tytärtä ensimmäisestä avioliitosta: Laura (s. 1974) ja Liisa (s. 1979). Laura on ammatiltaan pappi, Liisa iskelmälaulaja ja taksinkuljettaja. Tyttäret kasvoivat avioeron jälkeen isänsä luona, mikä oli hyväksi osoittautunut sopuratkaisu – seikka jota Laine on korostanut esimerkiksi lehtihaastatteluissa.

Lapset ovat suhtautuneet äidin kirjailijanuraan kohteliaan välinpitämättömästi. Palautetta kirjoistaan hän ei ole juuri saanut. Jälkeläiset eivät aluksi paljastaneet edes luokkatovereilleen, että äiti on kirjailija, vaikka teoksia luettiin koulussa.

Veikko Törmänen on suunnitellut kannet puolisonsa viiteen ensimmäiseen teokseen. "Sain sellaiset kannet kuin halusin", naurahtaa Laine, kun häneltä kysytään yhteistyöstä aviomiehen kanssa. Veikko Törmänen kertoo pyrkineensä siihen, että kansikuva olisi "hipaisu kirjan maailmasta". Kansikuvan visuaaliseen ideaan ja toimivuuteen hän kiinnittää yhä huomiota kirjoja katsellessaan. 1990-luvulla kustantaja alkoi säästösyistä teettää kansikuvat omilla graafikoillaan.