Vuoden 1904 joulukuussa tuore kandidaatti pestautui Hämettären toimittajaksi. Hän työskenteli Rudolf Holstin sijaisena sen aikaa, kun tämä saattoi omia opintojaan päätökseen. Seuraavan vuoden elokuussa työ Hämettäressä vaihtui toimitussihteerin pestiin Tampereen Sanomissa.

Elettiin suurten poliittisten tapahtumien, vallankumoushankkeiden ja suurlakon aikaa. Ajan kuumentunut poliittinen henki näkyy Kivijärven tekemässä Ida Aalbergin haastattelussa, jossa haastateltava julistautui "sosialirevolutsionääriksi". Aalberg uskoi vakaasti, että taiteilijan tulee olla jo luonnostaan vallankumouksellinen, "sillä taide ja paikallaanpysyminen ovat kuin tuli ja vesi".

Vapaa-aikanaan Kivijärvi liikkui paljon Catanissa, silloisen Helsingin suositussa ja kultivoituneessa taiteilijakahvilassa. Siellä nähtiin monta tuon ajan kulttuurielämän suurta nimeä, muiden muassa Eino Leino, Jalmari Hahl, Gustav Mattson, Aarni Kouta, Henry Biaudet, Gallén, Robert Kajanus ja Jean Sibelius. Myös L. Onerva ja Aino Kallas lukeutuivat kahvilan kanta-asiakkaisiin.

Päätyönsä Kivijärvi teki Helsingin Sanomien palveluksessa, jossa hän työskenteli toimittajana vuosina 1906–1908 ja 1916–1919 ja toimitussihteerinä vuodesta 1921 lähtien. Kivijärven ansioluettelo sisältää kuitenkin useita poikkeamisia journalistin uralta, muun muassa diplomaatinuran ensin ulkoministeriön lehdistötoimiston päällikkönä vuonna 1919 ja sitten lähetystösihteerinä Oslossa vuosina 1920 ja 1921.

Helsingin normaalilyseon opettajana Kivijärvi työskenteli kahteen otteeseen (1915–1918 ja 1922–1924) ja Helsingin yliopiston puhetekniikan ja suomenkielisen kaunoluvun virkaa tekevänä lehtorina 1931–1933. Itsekin hän lausui ja kiersi pitämässä "kaunolukuiltoja".

Iän karttuessa Erkki Kivijärvi alkoi sairastella ja hänen työtaakkaansa toimituksessa pyrittiin keventämään. Sodan syttyessä hänen työpanoksensa tarvittiin kuitenkin täysmääräisenä. "Erkki Kivijärven heikontunut sydän lakkasi lyömästä jatkosodan alkuajan eräässä pommitusvaiheessa. Raaka voima valtasi maailman, kulttuurin oli jäätävä odottamaan uutta rauhan kautta. Se elämä, jota Erkki Kivijärvi oli rakastanut, peittyi varjoihin", kirjoittaa Arvi Kivimaa artikkelissaan "Erkki Kivijärvi, dandy ja ihminen". 

Lähteet:

Kivimaa, Arvi 1974: "Erkki Kivijärvi, dandy ja ihminen". - Kasvoja valohämystä. Helsinki: Otava.

Niiniluoto, Marja 1982: "Tervaporvarin poika". Helsingin Sanomat 24.9.1982.

Sallamaa, Kari 1994: "Eurooppalainen salonkikarhu Erkki Kivijärvi Oulusta". Kaleva 4.5.1994.