KOM-teatterin teatteriteko – Pystyyn haudattu vuonna 1986

Jorma Kairimo muokkasi ensimmäisenä Skiftesvikin vuonna 1984 ilmestyneen romaanin Pystyyn haudattu KOM-teatterin näytelmäksi. Maailman ensi-iltaansa esitys tuotiin romaanin syntysijoille, "alkuperäisyleisön" eteen Martinniemen työväentalolle 17.1.1986. Näytelmän ohjasi Pekka Milonoff, joka oli yhdessä Kairimon kanssa käynyt jo aiemmin Martinniemessä haistelemassa tunnelmia ja tutustumassa kylän ihmisiin sekä autenttisiin paikkoihin. Lavastuksen suunnitteli Eeva Ijäs. Näyttämölle kerättiin rekvisiittaa martinniemeläisten taloista ja kylän rannoilta. Markus Fagerudd sävelsi näytelmään sataman ääniä kuvaavan musiikin, joka eli tarinan mukana, antoi siihen entistä syvempiä sävyjä ja auttoi katsojaa ymmärtämään eri ajan- ja todellisuustasojen liukumia. Pääosissa olivat Marja-Leena Kouki, Pauli Poranen ja Heikki Paavilainen.

Martinniemen ensi-iltaa kiiteltiin teatterin valtakunnalliseksi merkkitapahtumaksi. Reportaasimaisessa kritiikissään Kirsikka Moring kirjoitti: "Teatteri ja sen aihe ovat tulleet yhdeksi lihaksi." Kritiikki ilmestyi Helsingin Sanomissa 20.1.1986.

Vaikka Pystyyn haudatun tapahtumat sijoittuvat pieneen pohjoissuomalaiseen kalastaja- ja satamakylään, ne voisivat sattua missä tahansa tulemisen ja lähtemisen leimaamassa paikassa. Ohjaaja Milonoff sanookin Pystyyn haudatun tarinasta:

"Siinä on työhön, rakkauteen, elämän perusasioihin, kuolemaan liittyviä tuntoja, sen käsittelytapa on rituaalinomainen – siksi se pystytään vastaanottamaan eri puolilla."
– Tarinaniskijä Skiftesvik.

Kom-teatteri kiersi Pystyyn haudattu -teoksen kanssa laajalti ympäri Suomea. Lisäksi teatterikiertue kävi ulkomailla, Itä-Saksassa, Tshekkoslovakiassa, Unkarissa, Bulgariassa, Kreikassa, Italiassa, Sveitsissä, Ranskassa, Saksassa, Neuvostoliitossa ja Meksikossa. Kyseessä oli Suomen teatterihistorian laajamittaisin ulkomaan kiertue. Kirjailija itse oli mukana Neuvostoliitossa KOM-teatterin vierailulla vuonna 1988, jolloin Pystyyn haudattua esitettiin muun muassa muslimi-tataarien asuttamassa Kazanin kaupungissa. Skiftesvik kertoo, että näytelmän kohtaus, jossa isä, Pauli Porasen esittämä Aaro ja Heikki Paavilaisen esittämä poika Bruuno ovat alasti saunassa, oli muslimikatsojille liikaa. Joukko naisia ryntäsi kirkuen ulos salista hakemaan miliisiä. Miliisin ehdittyä teatteriin näyttelijät olivat jo pukeneet päälleen eikä esitystä keskeytetty, vaikka sellainenkin vaara oli. Miliisi seurasi esityksen loppuun tuimannäköisenä ovensuussa.

Keveämpi musiikkiversio – Pystyyn haudattu vuonna 2003

Skiftesvik itse sovitti Finlandia-ehdokkaana olleen esikoisromaaninsa Meri Oulu Festivaalin 2003 vetonaulaksi Toppilansaaren möljälle. Musiikkinäytelmän työnimenä oli Sirkka ja Bruuno, mutta valmis näytelmä tuotiin lavalle romaanin nimisenä.

Pystyyn haudattu nousi näyttämölle nyt jo neljättä kertaa. Kom-teatterin vuoden 1986 kantaesityksen jälkeen siihen oli tartuttu myös Iisalmen teatterissa ja Ylivieskan YTY-teatterissa. Iisalmessa näytelmän ohjasi Hannu Wegelius vuonna 1988 ja Ylivieskassa Raimo Hentunen vuonna 1995.

Radioteatterin kuunnelmana Ossi Räikän ohjaamaa Pystyyn haudattua on esitetty useasti.

Pystyyn haudatun musiikkiversiossa Skiftesvik nosti esiin etenkin huumoria. Silti kyse ei suinkaan ole rillumarei-henkisestä hupailusta, vaan edelleenkin syntymän ja kuoleman, koston, vihan ja rakkauden teemoittamasta väkevästä ja samalla herkästä tarinasta.

Pystyyn haudattu -musiikkinäytelmän ohjasi Hannu Tyhtilä ja karheankauniit laulut siihen sävelsi ja sanoitti Kai Hyttinen.

"Skiftesvik esitti, missä ja millä tavalla lauluja näytelmässä voisi olla. Yhdessä mietimme musiikkia juuri dramaturgian kannalta, eli lauluja on näytelmässä niissä kohdissa, joissa henkilöiltä loppuvat sanat. Laulut opastavat katsojaa tilanteissa, joissa mennyt ja nykyinen ovat läsnä yhtä aikaa", ohjaaja kertoo Oulu-lehdessä 27.2.2003.

Oma osuutensa Meri Oulun Pystyyn haudatussa oli fregatti Toivoa kaksi kesää aikaisemmin näytelleellä laivavanhuksella, joka tätä produktiota varten maalattiin mustaksi ja nimettiin Aldebaraniksi.

Aaroa esitti Ahti Jokinen, Lainaa Eija Varima, Bruunoa Tuukka Huttunen ja Sirkkaa Marika Heiskanen.

Isäni, sankari vuonna 1989

Jyväskylän kaupunginteatteri pyysi Joni Skiftesvikiä dramatisoimaan näytelmäksi romaanin Isäni, sankari vuodelta 1987. Tehtävä oli kirjailijalle mieluinen, sillä hän oli alunperinkin miettinyt kirjoittavansa aiheen näytelmäksi, mutta päätynyt lopulta romaanin muotoon.

Romaanissa isäänsä ja hänen tekojaan pohtiva pikkutytär Elina on esillä päiväkirjamerkinnöin, mutta teatteriversiossa hänet tuodaan lavalle.

Skiftesvik lisäsi näytelmään lauluja, jotka Ykä Mattila sävelsi. Kantaesityksensä Jarmo Inkisen ohjaama näytelmä sai Jyväskylässä 11.10.1989. Pääosissa olivat Mikko Kauranen, Kielo Tommila, Ritva Kudjoi ja Ahti Kuoppala.

Myös Lapin Ylioppilasteatteri esitti Isäni, sankari -näytelmän Vesa-Matti Komosen ohjaamana talvella 1999. YLE-radioteatterissa se kuultiin kuunnelmana vuonna 1994. Esityksen ohjasi Ari Koskinen, pääosissa olivat Matti Pellonpää ja Kati Outinen. Teos sai Sokeain kuunnelmapalkinnon vuoden parhaana kuunnelmana.

Laiva, Toivo, Oulu -merispektaakkeli vuonna 2001

Joni Skiftesvik muokkasi näytelmänsä Laiva Toivo, Oulu suuren yleisön keränneeksi komeaksi merispektaakkeliksi, joka nähtiin ensimmäisessä Meri Oulu Festivaali -tapahtumassa Toppilansalmen rannalla heinäkuussa 2001. Esityksen ohjasi Kari Hakala.

Verrattuna ensimmäiseen Laiva Toivo, Oulu -näytelmään merispektaakkelissa lavalle tuodaan moninkertainen määrä väkeä ja enemmän lauluja, joista useimmat on säveltänyt ja sanoittanut Veikko Juntunen. Keskushenkilöt ovat pysyneet alkuperäiseen näytelmään verrattuna lähes samoina, mutta merispektaakkeliin on lisätty kertoja, originelli hailuotolainen hylkeenpyytäjä Sipo. Näytelmän näki lähes 30 000 katsojaa.

Willen roolissa nähtiin Mikko Nousiainen, hänen isänään jälleen Risto Tuorila, äitinään Satu Silvo ja morsiamenaan Petra Karjalainen. Sipoa näytteli Jorma Koho.