Oulun profetia – yksi ääni murrosajan dialogissa

Tämän sivun sisältö:

"Oulun profetia" nousi 1960-luvun alussa valtakunnalliseksi puheenaiheeksi. Ilmiötä käsiteltiin päivä- viikko- ja aikakauslehdissä; se eli artikkeleissa, lehtiuutisissa, pääkirjoituksissa, kolumneissa ja mielipidekirjoituksissa.
 

Kuva: Suomen Kuvalehden etukansi vuodelta 1967.
Laila Heinonen profetoi Oulun raastuvanoikeudessa vuonna 1967. Suomen Kuvalehti 19.8.1967.

"Oulun profetiaksi" kutsutaan oululaisen Laila Heinosen vuoden 1961 elokuusta alkaen antamia lopun ajan ennustuksia, joita hän kannattajineen piti Jumalan sanelemana ilmoituksena. Profetiat koottiin kirjaksi Suomi, sinun pelastuksesi on Minun Poikani veressä. Teos ilmestyi vuonna 1961. Kirjaa myytiin yhdeksän painosta, yhteensä 25 000 – 30 000 kappaletta.

Oulun profetian ydinsanoma oli, että mikäli Suomen kansa ei tee ajoissa parannusta, Suomi kärsii saman kohtalon kuin pienet Baltian maat. Oulu ylenee Heinosen profetioissa "siunatuksi kaupungiksi", josta valtava herätys leviää koko maahan ja edelleen Ruotsiin ja Norjaan. Näin muodostuu yhteispohjoismainen rukousrintama – eräänlainen hengellinen Pohjolan unioni.

Oulun profetiaa levitettiin vihkosina uskonnollisissa piireissä ja saatettiin kirjein merkittävissä asemissa olevien tietoon – aina presidentti Kekkosta myöten. Epäviralliseksi äänenkannattajakseen heinoslaisuus sai herätyshenkisen Palavin lampuin -lehden, joka julkaisi profetioita sitä mukaa kun niitä tuli lisää.

Oulun profetian vanhatestamentillinen ehdottomuus ilmensi nostalgista kaipuuta auktoriteettiin maailmassa, joka muuttui yhä moniarvoisemmaksi ja arvaamattomammaksi. Heinosen ensimmäinen, Oulussa 23.8.1960 päivätty ennustus menee suoraan asiaan:

"Jos tämä kansa ei tee parannusta ennen vuotta 1962, niin Minä annan tämän kansan vihollisen käsiin, ja kukaan ei pääse pakoon, sillä kaikkia kohtaa sama rangaistus, niin uskovia, kuin niitä, jotka eivät usko. Mutta jos tämä kansa nöyrtyy, niin Minä vielä armahdan. Jos löytyy 800 000 sellaista, jotka todella ovat puhdistaneet sydämensä Kristuksen, Minun Poikani, verellä, niin minä armahdan tätä kansaa. Mutta jos niitä ei löydy vuoteen 1962, niin se, mitä sanoin, toteutuu. Sanokaa kaikille tämä! Ja kaikki, jotka uskovat tähän ja tekevät parannuksen, saavat armon Minun silmissäni. Totelkaa Minua. Kuunnelkaa, kun Minä puhun. Älkää arvostelko tätä, mitä olen sanonut. Jos arvostelette ja ajattelette, että se ei ole totta, niin Minä rankaisen sellaista ihmistä. Minä rankaisen sitä, joka uskaltaa olla uskomatta tähän. Rangaistus kohtaa häntä."

Nootti­kriisi

Oulun profetian ilmoittamaan etsikkoaikaan osui yksi Suomen sodanjälkeisen historian vakavimmista ulkopoliittisista kriiseistä. Sen laukaisi Neuvostoliiton lokakuussa 1961 antama nootti, jossa perättiin takeita Suomen lojaalisuudesta itänaapurilleen kiristyneessä maailmapoliittisessa tilanteessa. Noottikriisi antoi painokkuutta myös Oulun profetian varoitussanomalle ja politisoi sen.

Profetian saamaa julkisuutta tuleekin arvioida laajemmassa kylmän sodan, ydinvarustelun ja suomettumisen ilmapiirissä. Aika oli otollinen julistukselle, joka käänsi apokalyptisiksi kuviksi kansalaisten kollektiivisia pelkoja ja aavistuksia. Profetia antoi ilmaisun tunnoille, joista ei suomettumisen oloissa virallisesti saanut puhua.

Profeet­ta­mellakat

Etsikkoaika aika tuli ja meni, mutta Oulun profetia nousi otsikoihin vielä kesällä 1967. Heinoslaisten provosoiva esiintyminen houkutteli satoja nuoria Oulun keskustaan, parveilemaan ja huutelemaan lahkon omistaman huoneiston edustalla. Jännitys puhkesi pariviikkoisiksi "profeettamellakoiksi".

Kiviä heiteltiin, poliisien lakkeja viskeltiin ja autoja keinuteltiin, kunnes virkavalta julisti tilanteen rauhoittamiseksi ulkonaliikkumiskiellon keskustan kaduille. Kyseessä lienee ensimmäinen kunnon mellakka Oulussa sitten kansalaissodan. Se oli ennusmerkki muuttuvasta maailmasta kauan uinuneessa pikkukaupungissa.

Arkkienkeli saapuu Ouluun

Anu Kaipaisen Arkkienkeli Oulussa 1808–1809 vuodelta 1967 viittaa nimellään Ilmestyskirjaan ja lopun ajan "messiaanisiin synnytystuskiin", jotka ennakoivat Kristuksen toista tulemista. Romaanin apokalyptisyys piilee kuitenkin sen radikalismissa. Arkkienkeli Oulussa on etäännytetty historiaan, mutta käy kuitenkin aikalaiskeskustelua pasifismista, seksuaalisesta vapaudesta ja moniarvoisuudesta.

Kuva: Anu Kaipaisen teos Arkkienkeli Oulussa.

1960-luvun radikaalit mielsivät todistavansa suurta murrosta, jonka jälkeen kaikki olisi toisin. Virinnyttä odotuksen ilmapiiriä voi kutsua apokalyptiseksi. Käynnissä oli väistämätön mutta kivulias nykyaikaistumisen prosessi. Vanhaa todellisuutta purettiin ja uutta vasta synnytettiin.

Arkkienkeli Oulussa parodioi myös Oulun profetiaa, joka sekin oli yksi ääni murrosajan dialogeissa. Profetia oli konservatiivinen reaktio yhteiskunnan liberalisoitumiseen, seksuaaliseen vapautumiseen sekä uusvasemmistolaisuuden ja uskontokielteisyyden nousuun. Heinoslaiset julistivat jyrkkää ja ilotonta vanhatestamentillista oppia, vaativat eristäytymistä maailmasta ja keräsivät toistasataa opetuslasta.

Lähteet:

Elomaa, Rauno 1968: Oulun profeetta. Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Helin, Matti 1996: Päästä meidät pahasta. Uskonto Skdl:n politiikassa 1944–1961. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C, osa 121. Scripta lingua fennica edita. Turku: Turun yliopisto.

Honkala, Tiiu 2004: Oulun profeetta Laila Heinonen ja ns. heinoslaisuuden synnyttämä keskustelu kirkon piirissä 1960-luvulla. Aate- ja oppihistorian pro gradu -työ. Oulu: Oulun yliopisto.

Isaksson, Charles 1990: Uleoborgsprofetismen i den finlandssvenska tidningspressen 1960–1970. Pro gradu- avhandling i kyrkohistoria. Teologiska fakulteten. Åbo: Åbo Akademi.

Jallinoja, Riitta 1991: Moderni elämä. Ajankuva ja käytäntö. SKS:n toimituksia 550. Helsinki: SKS.

Jalovaara, Ville 2001: Tietääkö tulosi rauhaa. Kirkko ja noottikriisi. Yleisen historian pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Jalovaara, Ville 2002: Kirkko ja noottikriisi. Vartija. Vol. 115 (1) 2002, 21–23.

Leppihalme, Ilmari 2003: Feminist Aspects of Bakhtin's Dialogic Genres: Polyphonic Novel and Grotesque Realism. Teoksessa Genrer och genreproblem: teoretiska och historiska perspektiv. Toimittanut Beata Agrell ja Ingela Nilsson. Göteborg: Bokförlaget Daidalos AB, 369–387.

Leppihalme, Ilmari 2005a: Anu Kaipainen. Kirjailijat Oulussa -verkkosivusto. Tekninen toteutus Sinikka Tuohino. Oulun kaupunginkirjasto.

Leppihalme, Ilmari 2005b: Tähtivauva, terva ja teknopolis – mitä muuta? Näkökulmia Oulua ympäröivään alue- ja identiteettipuheeseen. Teoksessa Lukulampun valo. Liisi Huhtalan juhlakirja. Toimittanut Veikko Pulkkinen ym. Oulun yliopisto: taideaineiden ja antropologian laitos, 14–71.

Luukkanen, Reima 1997: Profeettamellakoista ja kirkon piirityksestä 30 vuotta. Kansan tahto 30.7.1997.

Manninen, Turo 1995: Oulun kaupungin historia VI 1945–1990. Oulu: Oulun kaupunki.

Pennanen, Outi 1967a: Suljettu ovi – mitä on Oulun heinoslaisuus. Suomen kuvalehti. Nro 30/1967, 14–17.

Pennanen, Outi 1967b: Raportti Oulun "heinoslaisuudesta" ja profeetta Laila Heinosen haastattelu. Suomen kuvalehti. Nro 33/1967, 12–15, 46.

Suomi, sinun pelastuksesi on Minun Poikani veressä. 1961. Ylivieska: Palavin lampuin.