9. Onnistuneet esimerkit

Yhdenvertainen Oulu2026 -hankkeen aikana toteutimme 9 pilottia, joiden tavoitteena oli kehittää konkreettisia toimenpiteitä moninaisuuden edistämiseksi. Pilottien aiheet sekä yhteistyökumppanit valikoituivat hankkeen alkuvaiheessa, jolloin kartoitimme Oulu2026:n alueen toimijoiden kanssa tärkeimpiä kehittämistarpeita yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Tavoitteenamme oli, että pilottien aihealueet ja toteutustavat käsittelisivät yhdenvertaisuutta eri näkökulmista, kuten saavutettavuuden, osallisuuden ja moninaisuuden kautta. Tärkeää oli samalla kehittää organisaatioissa erilaisia tapoja ja täsmällisiä toimenpiteitä kehittämistavoitteiden saavuttamiseksi, kuten esimerkiksi esteettömyyskartoitusta, strategiatyötä, ryhmätoimintaa, verkostotoimintaa, vertaismentorointia ja tapahtumatuotantoa hyödyntämällä. 

Osa piloteista jatkuu hankkeen pilottijakson jälkeen osana yhteistyötahojen toimintaa. Tutustu Yhdenvertainen Oulu2026 -hankkeen ja yhteistyökumppaneiden onnistuneisiin esimerkkeihin ja kokeile rohkeasti uusia toimintamuotoja omassa organisaatiossasi.

Pilotit

Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten yhteisöjen ja järjestöjen verkosto

Romanikahvila

Kuurojen nuorten kulttuuriosallisuustapahtuman järjestäminen

Kansainvälinen kahvila Pyhäjärvellä

Kaukametsän esteettömyyskartoitus

Kajaanin taidemuseo ja Kainuun museo saavutettavuuden ja osallisuuden kehittäjinä

Toteuttaja

Saavutettavuussuunnitelman arviointi ja päivittäminen: Kajaanin taidemuseo (10/2023-05/2024)
Museoiden osallisuusmallin kehittäminen: Kajaanin taidemuseo ja Kainuun museo (05/2024-)

Kajaanin taidemuseo ja Kainuun museo sitoutuivat innolla yhdenvertaisuustyön kehittämiseen yhtenä Yhdenvertainen Oulu2026 -hankkeen piloteista. 

Kajaanin taidemuseon saavutettavuussuunnitelma päivitettiin koko henkilökunnan voimin. Näin voitiin hyödyntää jokaisen työntekijän osaamista ja vahvistaa sitä. Työskentelytapa myös sitoutti työntekijöitä yhdenvertaisuuden edistämiseen omassa työarjessa. 

Kainuun museon oli luontevaa liittyä mukaan, kun haluttiin löytää uusia keinoja osallistaa ihmisiä museon toiminnassa.

Molemmat museot lähtivät heti toteuttamaan löydöksiä pienin, merkityksellisin askelin.  

”Olemme olemassa kävijöitä varten ja haluamme tehdä taidemuseon saavutettavammaksi jokaiselle”, totesi museonjohtaja Pirjo Immonen.

Kajaanin taidemuseolla oli jo esimerkillisenäkin pidetty saavutettavuussuunnitelma, mutta sitä piti päivittää. Suunnitelman vaikuttavuutta arvioitiin vaikutusketju-työkalulla. Se edesauttoi arvioimaan, miten suunnitelma oli vaikuttanut saavutettavuuden, moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden tilaan.

Näin havaittiin toimenpiteiden uudistamisen tarpeita, haasteita ja realistisia keinoja aktiivisesti puuttua syrjintään ja edistää yhdenvertaista ja saavutettavaa museotoimintaa.

Kehittämistoimiksi löydettiin esimerkiksi seuraavia seikkoja:

  • Vahvistetaan yhteistyötä ja vuorovaikutusta kaupungin muiden kulttuurilaitosten kanssa
  • Satsataan viestinnän ja näyttelytoiminnan selkokielisyyteen
  • Lisätään yhteistyötä kotoutumiskoulutusten ja yhdistysten kanssa
  • Viestitään Kajaanin taidemuseosta moninaisena työyhteisönä
  • Jalkaudutaan tapahtumiin ja tilaisuuksiin
  • Vahvistetaan entisestään työntekijöiden yhdenvertaisuusosaamista

”Käsittelimme tärkeitä asioita. Itse mietin niiden teknisiä ja käytännön toteutuksia.” - Kajaanin taidemuseon opas-valvoja Lassi Niiranen.

Työskennellessä havaittiin, että satsaaminen osallisuustyöhön on keino vähentää eriarvoisuutta, syrjäytymistä ja syrjintää etenkin heikkoa osallisuutta kokevien keskuudessa. Kainuun museo liittyi kehitystyöhön.

Yhdessä kysyttiin:

„Miten museo voi olla miellyttävä ja mielenkiintoinen mahdollisimman monelle?”

„Mitkä ovat yhteiset arvot ja tavoitteet, unelmat ja utopiat?”

„Mitä voimme itse tehdä osaltamme, jotta eri väestöryhmien osallistumisen erot kapenevat?”

„Miten huomioimme tämän strategiassamme?” 

Löydettiin konkreettisia ideoita museo-osallisuuden lisäämiseksi, kuten jalkautuminen niihin paikkoihin, joiden ihmiset eivät pääse museoihin (kuten vankilat tai hoivakodit), yhdessä vähemmistöryhmien kanssa luodut teemat, näyttelytilan rakentaminen yhteisölliseksi kohtaamispaikaksi tai yhteistyö harrastajien ja keräilijöiden kanssa. 

Ideoitiin tapoja löytää ihmisiä, jotka eivät käy museoissa esim. toteuttamalla popup-työpajoja isoissa yleisötapahtumissa tai tapahtuma näyttelyttömässä museossa yllättävällä sisällöllä. 

Yhteyttä vähemmistöryhmiin voitaisiin luoda vertaisihmettelijöiden, yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Vertaisihmettelijä olisi henkilö, jonka kanssa voi mennä museoon ja/tai jakaa museokokemuksen. Hän madaltaisi kynnystä kiinnostua museosta.

Todettiin, että ihmiset voivat olla osallisia pieninkin resurssein: Osallistua voi vähän tai paljon. Arvokkaana pidettiin sitä, että kuunnellaan ihmisten aitoja toiveita ja otetaan ne joka tapauksessa huomioon. Museotapaamiset ovat sosiaalisena yhteentulemisena itsessään arvokkaita. 

Jo kehittämisprosessin aikana kokeiltiin uutta ajattelua yleisötyössä, kuten kurkistus kulisseihin, hiljaiset museotunnit, sinkkuillat, selkokielinen info, viiden minuutin opastukset ja museotreffit muualla kuin museossa.

Uusia oppeja

Jotta osallisuustyö olisi elävä prosessi, jatkumoa ja vuosisuunnittelua tarvitaan. Yhteyden luominen ja ylläpitäminen vaatii henkilökohtaisen kontaktin, eivätkä silloin yksin sosiaalinen media ja sähköpostiviestintä riitä. Saa tehdä näkyväksi ansaittua positiivista palautetta ja juhlia pienuuden ihanuutta ja tavallisuuden ihmeellisyyttä.

“Vapaasta virrasta löytyy suuntia. Ei tehdä vain tekemisen takia, vaan kehitetään yhdessä aidosta tarpeesta.”

Maija Räihä, Kajaanin taidemuseon museopalveluvastaava

Yhteistyö on tärkeää: kukaan ei yksin pysty tai rohkene. Hyväksytään se, että työyhteisöissä kaikki eivät ottaudu mukaan muutokseen. Annetaan työntekijöille ja asioille aikaa. Lisäksi, myös museottomilla on oikeus olla omaa mieltään.

Ideoinnissa on tärkeää, että yhteiskehittämiselle on olemassa turvallinen tila, jossa uskaltaa ehdottaa ja ideoida mitä vaan. 

Museoiden keskinäinen yhteys on vahvistunut yhteiskehittämisen kautta ja osallisuuden huomioimisesta on tullut osa museotyön arkea. Osallisuustyön vakiinnuttaminen omaksi toiminnaksi ei vaadi aina isoja järjestelyjä, mutta säännöllisyydellä ja toisteisuudella on merkitystä.

Osallisuustyö on elävä prosessi, jossa ideat ovat eläneet. Kokeillaan, testataan ja ollaan ajattelematta liian vakavasti. 

Yhteistyöverkostojen laajentaminen, kaikille avoimet ideointi-illat ja vertaisihmettelijyys jatkuvat. Ihmisen ajatus ja uskallus ihmetellä ääneen, mitä teoksessa tapahtuu, kun ei ole oikeita vastauksia.

Museoilla on isot mahdollisuudet. Kun esillä on koko elämä – mahdollisuuksia on loputtomasti.

Yhdenvertaisuuden kulttuurijohtamisen vertaismentorointiverkosto

Taivalkosken maisemakehys

Ruotsinkielinen lukupiiri Bokcirkel

Yhdenvertainen Oulu2026 -hanke on Euroopan unionin osarahoittama.