Osallisuus

Osallisuuden mahdollisuudet eivät toteudu samalla tavalla jokaisen kohdalla. Kulttuuritahojen toiminnassa esiintyy syrjiviä rakenteita ja käytäntöjä, jotka estävät muun muassa eri vähemmistöryhmien osallisuutta kulttuuriin. 

Osallisuus ei ole sama asia kuin osallistuminen. Kulttuurihyvinvoinnin valtakunnallisen verkoston Taikusydämen (siirryt uudelle sivulle) mukaan kulttuuriin osallistuminen tarkoittaa osallistumista erilaisiin taide- ja kulttuuritapahtumiin ja palveluihin sekä omaehtoista taiteen tekemistä ja luomista. Kulttuuriosallisuudella puolestaan on sitten vahva vaikuttamisnäkökulma, joka tarkoittaa, että ihmisellä on mahdollisuus osallistua kulttuuritoimintojen ja palveluihin kehittämiseen sekä niistä päättämiseen. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on jakanut osallisuuden edistämisen kolmeen osa-alueeseen:

1. Osallisuus omassa elämässä
2. Osallisuus yhteisössä ja vaikuttamisen prosessissa
3. Osallisuus yhteisessä hyvässä

Lähde: Thl.fi, Osallisuuden osa-alueet (siirryt uudelle sivulle) 

Kulttuuriosallisuuden näkökulmasta osallisuus omassa elämässä tarkoittaa muun muassa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus päättää mihin kulttuuritoimintaan tai palveluihin hän osallistuu. Tämän periaatteen onnistuminen edellyttää, että tieto kulttuuripalveluista tavoittaa laajasti moninaisia yleisöjä ja toiminta on saavutettavaa.

Ihminen voi elää omannäköistä elämää, mikä heijastuu myös kulttuurielämään. Tämä tarkoittaa sitä, että kulttuuritarjonta on monipuolista ja toiminnassa luodaan mahdollisuuksia moninaisille kulttuuri-identiteeteille ja -ilmaisuille. Toiminnassa tuetaan erilaisia osallistumismahdollisuuksia ja tapoja olla mukana, kokea ja luoda kulttuuria.

Jokainen voi löytää itselleen merkityksellisiä sisältöjä ja osallistua kulttuurielämän eri rooleissa ilman pelkoa syrjinnästä. Kulttuuri vahvistaa jokaisen yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Osallisuus yhteisössä ja vaikuttamisen prosessissa on tärkeä osa kulttuuriosallisuuden edistämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että kulttuurielämä ja sen rakenteet ja palvelut edistävät ja ylläpitävät erilaisten yhteisöjen luovaa toimintaa ja niiden moninaisten kulttuuri-identiteettien vahvistamista. 

Moninaisuutta tukevat kulttuurin ja osallisuuden rakenteet vaikuttavat siihen, että jokaisella on mahdollisuus löytää itselleen tärkeitä yhteisöjä kulttuurielämästä ja vaikuttaa niiden toimintaan. Lisäksi moninaisuutta tukevat rakenteet vaikuttavat laajemmin esimerkiksi julkisten palveluiden kulttuurisisältöjen moninaistumiseen ja kulttuuripalveluiden saavutettavuuteen.

Osallisuus yhteisestä hyvästä on kulttuuriosallisuuden ja sen kokemuksen ytimessä. Thl:n mukaan ”[k]aikilla pitäisi olla mahdollisuus päästä nauttimaan yhteisestä hyvästä, osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen sekä sen jakamiseen yhdessä muiden kanssa. Tällaiseen toimintaan osallistumisesta seuraa arvostusta, kiitosta ja yhteyksiä muihin ihmisiin.” Lähde: Thl.fi, Osallisuus yhteisestä hyvästä (siirryt uudelle sivulle) 

Osallisuuden edistäminen vahvistuu, kun luodaan toimintatapoja ja ratkaisuja, jotka mahdollistavat eri väestöryhmien edustajien pääsyn kulttuurin tuottamiseen ja jakamiseen. Tämä edellyttää kuntien ja kaupunkien kulttuuripalveluilta yhdenvertaisuuden edistämistä. Tällöin saadaan erityisesti heikommassa asemassa olevat ryhmät mukaan ja näkyviin tasavertaisina sekä tuottamaan moninaisia kulttuurisia sisältöjä ja panostamaan samalla yhteiseen hyvään.

Kenelle osallisuuden kokemus kuuluu? Lue osallisuuden kokemuksesta lisää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta.

Heikko osallisuuden kokemus tarkoittaa muun muassa sitä, että ihminen ei pääse mukaan itselle merkitykselliseen toimintaan eikä hänellä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa kulttuuritoimijoiden ja -palvelujen kehittämiseen. Seurauksena hän jää kulttuurikokemusten ulkopuolelle, joka voi syventää hänen syrjäytymistänsä entisestään.

Erätauko - Ymmärryksen syventäminen dialogilla

Yhdenvertainen Oulu2026 -hankkeessa järjestimme dialogitilaisuudet, joiden tarkoituksena oli päästä keskustelemaan ja kuulemaan ihmisten erilaisia kokemuksia siitä, mitä kulttuuri ja kulttuuriosallisuus heille tarkoittaa. Tavoitteena oli samalla saada ymmärrystä kulttuurin moninaisista merkityksistä, ihmisten osallisuuden poluista sekä esteistä. Tilaisuuksissa käytimme Erätauko-menetelmää (siirryt Sitran verkkosivulle). 

Yhdenvertainen Oulu2026 -hankkeen erätaukokeskustelun avulla oli tarkoitus pohtia minkälaista syrjintää ihmiset kokevat kulttuurielämässä. Tilaisuuksissa oli tarkoitus saada tietoa ja ymmärtää paremmin moninaisten ihmisten erilaisia kokemuksia. Keskeistä oli tarkastella osallisuuden mahdollisuuksia ja esteitä niin omista kuin muiden näkökulmista.  

Hankkeessa järjestimme kaksi erätaukokeskustelua Kajaanissa sekä Pyhäjärvellä. Tilaisuuksien teemana oli kulttuuriosallisuus. Keskusteluihin osallistuivat eri kieli- ja kulttuuritaustaisia sekä vähemmistöryhmiin kuuluvia asukkaita, alueen kulttuuritoimijoiden edustajia sekä päättäjiä.

Keskustelun kysymykset:

• Mitä omakohtaisia kokemuksia kulttuuriosallisuus teissä herättää?
• Toteutuvatko kulttuuriset oikeudet jokaisen kohdalla paikkakunnallamme? 
• Millaisia haasteita kulttuuriosallisuuteen liittyy yhteiskunnassamme/paikkakunnallamme? 
• Kuinka pystyisimme paremmin edistämään kaikkien kulttuuriosallisuutta paikkakunnallamme? 

Keskustelun tärkeimmät johtopäätökset voivat auttaa organisaatioita pohtia omien kulttuuripalveluiden tai -ohjelmien kehittämisessä.

Kulttuuriosallistumisen hyötyjä

• osallistuminen kulttuuriin on vaikuttanut todella myönteisesti keskustelijoiden elämään ja lisännyt ihmisten kulttuurihyvinvointia
• monenlaiset harrastukset auttavat elämän vaikeissa tilanteissa ja mielenterveyden tukemisessa
• moninaisista kulttuurielämyksistä löytyy vertaisia elämänkohtaloita ja tunteita sekä samaistumisen kohteita
• yhdessä tekeminen vahvistaa sosiaalista osallisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä
• vaikuttaminen kulttuuritarjontaan tukee moninaisten kulttuuri-identiteettien ja -ilmaisujen näkyvyyttä paikkakunnan kulttuurielämässä

Kulttuuriosallistumisen esteitä

• tiedon puute, viestintä ei ole saavutettavaa
• kulttuuripalveluiden järjestäjien oletuksia ja ennakkoluuloja ihmisten kielitaidosta ja kulttuurieroista
• yhteistyön puute
• tarjonta/ilmapiiri ei tue moninaisuutta: kielteiset asenteet, ennakkoluulot ja osaamisen puute 
• saavutettavuus ei toteudu
• kuntien osallisuusmenetelmät eivät ole saavutettavia vähemmistöille
• moninaisuus- ja yhdenvertaisuustyön kehittämisen esteenä nähdään resurssien puute

Vinkkejä maahanmuuttaneiden kuntalaisten osallisuuden edistämiseksi

Erätaukokeskustelujen pohjalta loimme vinkkilistan moninaisuuden vahvistamiseksi sekä erityisesti maahanmuuttaneiden kuntalaisten osallisuuden edistämiseksi kuntien kulttuuritoiminnassa:

• Kulttuurisen moninaisuuden edistäminen on tärkeä osa yhdenvertaisuustyötä, jolla varmistamme, että kulttuuriset oikeudet sekä osallisuus kulttuurielämään toteutuu jokaisen kohdalla. Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset henkilöt voivat olla alttiita moniperusteiselle syrjinnälle oman taustansa vuoksi. Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muun muassa alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden tai kansallisuuden, kielen, uskonnon, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
• Suomessa jokaisella on oikeus omaan kieleensä ja kulttuuriinsa sekä oikeus osallistua kulttuuriin ja taiteeseen.
• On tärkeää, että kuntien kulttuuripalvelut kehittävät toimintatapoja ja osallisuusmalleja, jotka tekevät kulttuurisen moninaisuuden näkyväksi sekä vahvistavat kulttuurien välistä vuoropuhelua ja hyviä väestösuhteita. Hyvänä esimerkkinä toimii Pyhäjärvellä kansainvälinen kahvila, joka on moninaisuuden vertaisoppimisen sekä matalan kynnyksen kohtaamispaikka.
• Kuntien kulttuuripalveluiden ja -laitosten yhteistyö paikallisten maahanmuuttajayhteisöjen ja -järjestöjen kanssa on hyvä keino tehdä kulttuuripalvelut tutuksi, kohdata uusia yleisöjä sekä madaltaa kynnystä osallistua kulttuurielämään. Yhteistyö voi tarkoittaa esimerkiksi yhteisten tapahtumien suunnittelua, rahoitusmahdollisuuksien esittämistä ja yhteisöjen omaehtoisen kulttuuritoiminnan tukemista tai yhteiskehittämistyöpajoja kulttuuripalveluiden saavutettavuuden kehittämiseksi.
• Kuntien päättäjien ja työntekijöiden säännöllinen kulttuurisen moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden osaamisen lisääminen vahvistaa merkittävästi paikallista yhdenvertaisuustyötä sekä rakenteellisen syrjinnän ja rasismin purkamista.
• Turvallisempien tilojen -luominen kuntien palveluissa ja kulttuuritapahtumissa edistää moninaisuutta ja avoimuutta hyväksyvää ilmapiiriä sekä osallistumista ilman pelkoa syrjinnästä.
• Kunnilla on iso rooli ja mahdollisuus luoda työmahdollisuuksia eri kieli- ja kulttuuritaustaisille taide- ja kulttuurialan ammattilaisille esim. suunnittelemalla kulttuuritapahtumia, näyttelyitä, teatteriesityksiä tai taideprojekteja moninaisuuden edistämisen näkökulmasta.
• Positiivinen erityiskohtelu on yksi konkreettinen keino edistää tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumista ja varmistaa tavoitteellista vähemmistöryhmiin kuuluviin taide- ja kulttuuritekijöiden työllisyysmahdollisuuksia.
• Monikielinen viestintä tekee kulttuurista moninaisuutta näkyväksi sekä tavoittaa moninaisia yleisöjä.
• Selkokielen käyttö kulttuuripalveluissa, muun muassa viestinnässä sekä kulttuurikohteiden ja tapahtumien, kuten esimerkiksi taidenäyttelyiden opastuksessa edistää maahanmuuttaneiden osallisuutta sekä kuntien kulttuuripalveluiden ja viestinnän saavutettavuutta vieraskielisten kuntalaisten osalta.

Työkalut dialogitilaisuuksien järjestämiseksi

ERÄTAUKO-KESKUSTELUT (siirryt Sitran verkkosivulle)

DIALOGIKORTIT (siirryt Taiken verkkosivulle)