Selvitykset, ohjelmat ja seminaarit

Maankäytön toteuttamisohjelmas­sa esitetään suunnitelma viiden vuoden asuntotuotannosta ja työpaikkarakenta­misesta. Suunnitelmaa päivitetään kah­den vuoden välein. Maankäytön toteuttamisohjelmas­sa on otettu huomioon palvelut ja infra­struktuuri sekä pyritty näiden täysimääräi­seen hyödyntämiseen.

Maankäytön toteuttamisohjelma on hyväksytty kaupunginvaltuustossa 29.1.2024 § 2

VILMO-suunnitelma on Uuden Oulun yleiskaavaan liittyvä erillissuunnitelma. Työssä on hyödynnetty ekosysteemipalveluihin perustuvaa näkökulmaa, joka on uutta Oulussa. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan aineellisia ja aineettomia hyötyjä, joita ihmiset saavat suoraan tai välillisesti luonnosta ja maisemasta. Työn lopputuloksena on syntynyt viheralueverkosto, jossa Oulun maisema- ja luontoarvot sekä virkistyskäyttö tukevat toinen toisiaan. VILMO on hyväksytty Oulun kaupunginhallituksessa 28.10.2014 jatkosuunnittelussa ohjeellisena noudatettavaksi.

Miksi viherte­hokkuus?

Kasvillisuuspintojen merkitys korostuu kaupunkien tiivistyessä. Kun viheralueita menetetään, menetetään myös osa luonnon monimuotoisuudesta, lisätään kaupunkitulvien mahdollisuutta läpäisemättömien pintojen lisääntyessä ja vähennetään ihmisten virkistymismahdollisuuksia lähiluonnossa. Kasvillisuudella voidaan vähentää lämpösaarekeilmiön haittoja, luoda viihtyisyyttä ja tarjota elinympäristöjä muillekin kuin ihmisille. Usein kasvillisuuspeitteisten ja läpäisevien pintojen toteuttaminen on myös edullisempaa kuin läpäisemättömien pintojen.

Kaupungin tehtävä on ohjata yhteisiä elintilojamme ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään suuntaan. Myös sidosryhmien on osallistuttava ilmasto- ja ympäristötyöhön. Jos kaupungin rakentuessa tiiviimmäksi vehreyden määrää ei ohjata, on sitä valmiiksi rakennettuun ympäristöön hankala, jos ei mahdoton, lisätä. Siksi viherrakentaminen ja sen vaatima tilantarve tulee huomioida jo rakentamista suunniteltaessa. Koska kasvillisuus ei tuota helposti rahassa mitattavaa arvoa, on houkutus rakentaa vain neliöitä, jotka sitä tuottavat. Vehreä ja viihtyisä lähiympäristö on vetovoimatekijä ja pieni osa koko rakennusprojektin kustannuksia. Vihertehokkuuden käytöllä pyritään ohjaamaan ympäristövastuulliseen ja ihmisen hyvinvoinnin huomioivaan ympäristön rakentumiseen.

Mikä viherte­hokkuus tai viherkerroin on?

Vihertehokkuus kertoo tontin vihertehokkuuden yhdellä luvulla. Se saadaan jakamalla painotettu viherpinta-ala tontin pinta-alalla. Painotettu viherpinta-ala tarkoittaa sitä, että pihalla käytettyjä viherrakentamisen ratkaisuja, kuten puita ja pensaita eli elementtejä, pisteytetään sen mukaan, kuinka edullisesti ne vaikuttavat ympäristöönsä. Mitä isompi myönteinen vaikutus tontin monimuotoisuuteen, pienilmastoon, hulevesien hallintaan tai maisemaan elementillä on, sitä suurempi painoarvo. Esimerkiksi säilytettävän ison puun painotuskerroin on 58, jolloin yksi säilytettävä suuri puu vastaa 58 neliömetriä ja nurmikon painotus on 1,4, jolloin 1 m2 nurmikkoa vastaa painotetulta arvoltaan 1,4 m2. Jos tontin pinta-ala ja painotettu viherpinta-ala ovat yhtä suuret on lukema 1.

Eri maankäyttöalueilla vihertehokkuuden tavoite on erilainen ja kansille rakentuvat pihat on huomioitu pienemmällä tavoitteella. Karkea vihertehokkuuslaskelma voidaan tehdä asemakaavaprosessin aikana. Tällöin nähdään, tulisiko tavoitetta muokata tontin ominaisuuksien ja tavoitellun lopputuloksen mukaan pienemmäksi tai suuremmaksi. Näin voidaan huomioida hankkeiden yksilölliset tarpeet ja antaa mahdollisuus joustoon. Lopullinen vihertehokkuus lasketaan pihasuunnitelmasta. Pihasuunnitelma voi olla erillinen dokumentti tai se voi sisältyä tontinkäyttösuunnitelmaan. Tontinkäyttösuunnitelmassa yhdistyvät asemapiirros ja pihasuunnitelma. Se sisältää tietoja tontista ja rakennuksista sekä piharatkaisuista. Suunnitelman tarkoituksena on osoittaa suunnitellun rakentamisen olevan laadukasta ja säännösten mukaista, soveltuvan tontille ja lähiympäristöönsä sekä täyttävän tontin käyttöön liittyvät vaatimukset mm. toimivuuden, turvallisuuden ja viihtyisyyden osalta.

Viherte­hokkuus Oulussa

Yhdyskuntalautakunnan päätöksellä vihertehokkuuden vähimmäiskertoimet on otettu käyttöön 1.3.2023 jälkeen käynnistyvissä asemakaavoissa. Jos asemakaavan mukaan maankäyttö on tontilla monikäyttöä, (esim. AL-merkintä; Asuin, liike- ja toimistorakennusten korttelialue) valitaan tavoitetaso sen mukaan mitä toimintoa on tontilla eniten. Kansipihoilla voi vähentää kertoimesta 0,2, jos piha-alasta vähintään 50 % sijaitsee kannella.

Asemakaavavaiheessa tarkastellaan vihertehokkuustavoitteiden toteutumisen mahdollisuuksia. Vihertehokkuus otetaan käyttöön uusissa asemakaavoissa, jotka ovat vaikutuksiltaan vähäisiä ja paritaloa suurempia. Näiltä hankkeilta rakennusvalvonnassa edellytetään tontinkäyttösuunnitelmaa ja sen myötä ammattitaitoista vihersuunnittelijaa teollisuusalueita lukuun ottamatta. Vihersuunnittelija laskee pihasuunnitelman pohjalta viherkerrointyökalulla tontin vihertehokkuuden ja laskelma toimitetaan tarkastettavaksi rakennusvalvontaan yhdessä tontinkäyttösuunnitelman kanssa. On tärkeää, että vihersuunnittelija otetaan mukaan jo hankkeen alkaessa, jolloin on vielä mahdollisuus vaikuttaa säilytettävään kasvillisuuteen ja maaperään.

Vihertehokkuusmenetelmän toimivuutta, vaikuttavuutta ja asetettuja tavoitteita voidaan tarkastella jatkossa määräajoin. Työkalu on excel-pohjainen ja sitä voidaan päivittää tarpeiden mukaan.

Viherkerrointyökalua on pilotoitu ensimmäisenä Vihreä kortteli- hankkeessa Kaijonharju-Linnanmaa- alueella. Nyt meneillään on laajempi vihertehokkuuden pilotointi ja kokemusten kerääminen erinäisissä hankkeissa ympäri kaupunkia.

KAATIO-hanke on valtiovarainministeriön digikannustinavustusta saanut hanke, jossa tuotetaan asema- ja yleiskaavoja valtakunnallisen tietomallin mukaisena eri ohjelmistoilla kuntien todellisissa kaavahankkeissa.

KAATIO-hankkeessa luodaan kuntiin kyvykkyys tuottaa asema- ja yleiskaavaa Ryhti-hankkeen valtakunnallisen tietomallin mukaisena. Hankkeessa kehitetään työkalut kuntien käyttämiin ohjelmistoihin yhteistyössä ohjelmistotoimittajien kanssa. Kaavoituksen tietomallia koeajetaan käytäntöön kuntien todellisissa kaavoitushankkeissa.

Oulun kaupunki toimii hankkeessa päähakijana. Hankkeessa on Oulun lisäksi mukana 15 kuntaa tai kaupunkia: Espoon kaupunki, Hyvinkään kaupunki, Kirkkonummen kunta, Lahden kaupunki, Lappeenrannan kaupunki, Lohjan kaupunki, Paimion kaupunki, Pihtiputaan kunta, Porvoon kaupunki, Raaseporin kaupunki, Tampereen kaupunki, Tyrnävän kunta, Uudenkaupungin kaupunki, Vantaan kaupunki ja Viitasaaren kaupunki.

KAATIO-hankkeelle on myönnetty vuosille 2021-2023 valtiovarainministeriön avustusta kuntien digitalisaatiota edistäviin hankkeisiin. Avustusta myönnettiin kuntien yhteisiin hankkeisiin, joilla edistetään digitalisaatiota ja sen edellyttämää toiminnan muutosta ja juurtumista pysyviksi ja entistä paremmiksi käytännöiksi.

Oulun kaupunki on mukana kansainvälisessä EU-hankkeessa Kaukovainion pilottikohteella vuosina 2018-2023. EU:n Horisontti -ohjelman Making City -hankkeessa on mukana kaikkiaan 34 partneria eri puolilta Eurooppaa. Oulun projektikonsortioon kuuluvat Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut, Arinan Kiinteistöt Oy, Caverion Oy,  Oulun Energia Oy, Oulu Sivakka Oy, Oulun yliopisto, VTT ja YIT Suomi Oy.

Making City-hankkeen tavoitteena on edistää kaupunkien vähähiilisyystavoitteita. Making-City-hankkeen Oulun toteutuksessa pilotoidaan innovatiiviseen energiaratkaisuun perustuva rakennuskokonaisuus. Tavoitteena on tuottaa ja hyödyntää hukkalämpöä siten, että rakennuskokonaisuus on vuositasolla lähes energiaomavarainen. Lisäksi hankkeessa kehitetään koko kaupungin pitkän tähtäimen energiasuunnittelua ja  luodaan uusia innovatiivisten energiatehokkaiden ratkaisujen liiketoimintamalleja.

Sekä Suomen että koko Euroopan mittakaavassa Making City on merkittävä pilottihanke. Hankkeessa tehtävällä työllä pyritään luomaan vastaavanlaisia vähähiilisiä, energiapositiivisia asuinalueita Eurooppaan. Hankkeen avulla myös eri alojen toimijat löytävät uusia yhteistyömahdollisuuksia.

Voit lukea lisää kansainvälisestä osuudesta Making-City-hankkeen sivuilta.

Paikkatietoa yhdyskuntarakenteesta Liiteri-tietopalvelusta.

Oulun geoenergiapotentiaalin kartoitus

Geoenergiaselvitys palvelee sekä kaupungin omaa suunnittelua että myös suoraan rakentajia eri lämmitysvaihtoehtojen kartoittamisessa. Selvityksestä saa kokonaiskuvan siitä, millä alueilla maalämpö on parhaiten hyödynnettävissä. Rakennuskohtaiset selvitykset ovat kuitenkin aina tarpeen, jotta lämpökaivot voidaan mitoittaa oikein.

Geoenergiakartoituksen on tehnyt Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Länsi-Suomen yksikkö. Kartoituksessa on selvitetty ja luokiteltu kallioperän kivilajiyksiköiden lämmönjohtavuus sekä maanpeitteen paksuus. Maanpeitteen paksuustietoja on täydennetty aiemmin tehtyjen lämpökaivojen poraustiedoilla. Kartoituksen tuloksena on yleispiirteinen karttaesitys geoenergian hyödyntämismahdollisuuksista koko kaupungin alueelta luokiteltuna neljään luokkaan. Geoenergialla tarkoitetaan maa- ja kallioperästä saatavaa lämmitys- ja viilennysenergiaa.

Hyvän geoenergiapotentiaalin omaavaa aluetta on noin neljäsosa Oulun pinta-alasta, mm. keskeinen kaupunkialue ja Oulujokivarsi sekä pohjois- ja itäosien maaseutumaiset alueet. Geoenergiapotentiaaliltaan kohtalaista on noin puolet kaupungin alueesta. Heikosti geoenergian hyödyntämiseen soveltuvia alueita ovat ns. Muhoksen muodostuman alueella sijaitsevat Oulunsalo, Virpiniemi ja Oulun keskustan ranta-alue.

Maalämmön osuus on merkittävästi lisääntynyt sekä uudis- että korjausrakentamisessa viimeisten vuosien aikana. Tähän mennessä kaupungin alueelle on tehty noin 400 lämpökaivoa, joiden saatavilla olleet kairaustiedot on syötetty tietokantaan. Vuoden 2013 alusta lähtien kaupunki on saanut kairausraportit kaikista uusista lämpökaivoista, joten poraustiedot päivittyvät jatkossa kattavasti.

Energiamurros ja maankäytön ilmastovaikutusten arviointi Pohjois-Pohjanmaalla -hanke (EMMI)

EMMI-hanke tuottaa uutta tietoa vireillä olevaan Pohjois-Pohjanmaan energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavaan ja tukee osaltaan siihen liittyvää päätöksentekoa.

Happamien sulfaattimaiden esiselvitys Oulussa

GTK:n laatima esiselvitys sisältää yleistietoa happamista sulfaattimaista sekä arvion niiden esiintymisestä Oulussa. Varsinainen tarkempi sulfaattimaiden kartoitus tehdään myöhemmin.

Olemassa olevan aineiston perusteella happamia sulfaattimaita voi esiintyä Oulussa hyvin laajasti. Todennäköisesti tyypillisimpiä esiintymisalueita ovat rannikon alavat hiekkavaltaiset maat, erityisesti jokiuomien läheisyydessä esiintyvät liejuiset maat sekä suoalueet, joiden pohjilla esiintyy lajittuneita maalajeja.