Asun tällä hetkellä Brysselissä, missä työskentelin lähes neljä vuotta Euroopan parlamentissa europarlamentaarikon toimistossa lainsäädäntöavustajana. Keskityin työssäni erityisesti EU:n tasa-arvo-, sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Seurasin EU-lainsäädännön uusia aloitteita ja aloitteiden edistymistä, valmistelin muutosehdotuksia lainsäädäntöaloitteisiin ja olin mukana neuvottelemassa lakien lopullisesta muodosta. Kesän 2024 eurovaalien jälkeen jäin pienelle työelämätauolle pohtimaan, mitä haluaisin tehdä seuraavaksi. Toivon mukaan pääsen tulevaisuudessa jatkamaan yhteiskunnallista vaikuttamistyötä Brysselissä uusissa tehtävissä. EU-lainsäädäntöön vaikuttaminen ja tasa-arvoisemman ja turvallisemman EU:n edistäminen tuntuu merkitykselliseltä työltä, sillä täällä säädettävät lait vaikuttavat 450 miljoonan EU-kansalaisen elämään.

Valmistuin OSYKista vuonna 2013, ja sen jälkeen olen kulkenut monen mutkan kautta Brysseliin. Opiskelin Tampereen yliopistossa kandidaatin tutkinnon journalistiikasta ja viestinnästä ja olin matkalla kohti toimittajan uraa, josta olin vuosikausia unelmoinut. Tein toimittajan töitä pari vuotta, kunnes tajusin, ettei ala ollutkaan minua varten. Tätä ahaa-elämystä vauhditti kandintutkintoni aikana pitämäni välivuosi, jolloin olin au pairina Ranskassa. Silloin tajusin, että Eurooppa on aika upea paikka, ja EU valtavan hieno organisaatio. Sen hienoudet eivät aina valitettavasti vain näy niin selvästi Suomeen saakka maantieteellisen sijaintimme vuoksi. Vuonna 2018 aloitinkin Eurooppa-tutkimuksen maisteriopinnot Strasbourgin yliopistossa Ranskassa, ja opiskelin puolet maisterintutkinnostani myös Groningenin yliopistossa Alankomaissa. Opintojen aikana tekemäni harjoittelun jälkeen päädyin Brysseliin ensin harjoitteluun europarlamentaarikon toimistoon, ja harjoittelun jälkeen jäin toimistoon yli kolmeksi vuodeksi lainsäädäntöavustajaksi.

Ilman OSYKia tuskin olisin nyt siellä, missä olen: ensimmäisen lukiovuoden oponi Leena nimittäin suostutteli minut jatkamaan ranskan opintoja. Jos en olisi suostunut taivutteluun, tuskin olisin koskaan mennyt Ranskaan au pairiksi ja keksinyt alkaa opiskella Eurooppa-tutkimusta. Lukiovuosilta elämääni on jäänyt myös hauskoja muistoja ja vankka yleissivistys, jonka laadukkaasta lukiosta saa. OSYKin turvallinen, kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri vahvisti itseluottamustani, josta olen myöhemmin ammentanut rohkeutta elämänvalintoihini. OSYKissa otin ensiaskeleita monissa työelämään myöhemmin kuuluvissa asioissa, kuten tiiminvetämisessä ja tapahtumien organisoimisessa, kun esimerkiksi abivuonna olin keskeisessä roolissa penkkareiden ja abigaalan järjestämisessä.

Nykyisiä lukiolaisia haluaisin kannustaa kokeilemaan kansainvälistä uraa. Suomeen voi aina palata, jos ulkomailla oleminen ei tunnukaan omalta jutulta. Tiedän, että ulkomaille muuttoon kuluu rahaa ja henkistä jaksamista, eikä se aina ole mahdollista kaikille. Jos mahdollisuudet ovat olemassa, kannattaa kokeilla vaikkapa lähtemällä vaihtoon tai harkitsemalla opintoja ulkomailla. Itse en tajunnut lukioaikana edes ajatella sitä mahdollisuutta, että kokonaisen tutkinnon voisi suorittaa ulkomailla. Lisäksi haluan rohkaista kuuntelemaan itseään ja etsimään omaa polkuaan, vaikka se joskus tarkoittaisi opiskelualan tai urapolun vaihtoa. Olen elävä esimerkki siitä, että rohkeus vaihtaa suuntaa lopulta kannattaa. Vaati paljon ajatustyötä hyväksyä se, että en itse asiassa oikein pitänytkään alasta, josta olin haaveillut pitkään. Opiskelualan vaihtamisen ansiosta olen päässyt tekemään töitä, jotka kiinnostavat minua, joissa olen hyvä ja joissa saan käyttää vahvuuksiani joka päivä.

Opiskelen toista vuotta Aalto yliopistossa kauppatieteitä. En olisi vielä lukiossa uskonut, että päädyn tällaiselle alalle. Tuntui, että muut unelmoivat opiskelupaikoista tietyllä alalla tai ovat kuin tehtyjä johonkin ammattiin. Itse tiesin vain, että haluan tuntea itseni hyväksi siinä, mitä teen ja muuttaa Helsinkiin. Lopulta aika lyhyen harkinnan jälkeen päädyin hakemaan ja pääsemään opiskelemaan kauppatieteitä. Alussa en ollut varma, olinko tehnyt oikean valinnan, mutta löydettyäni itseäni kiinnostavia kursseja omalta ja muilta aloilta Aallossa, olen ollut tyytyväinen valintaani. Varsinkin syksyllä alkaneisiin markkinoinnin pääaineopintoihin, joissa olen päässyt tekemään luovempia asioita kuin ensimmäisenä vuonna yliopistossa. Olen myös todella iloinen kaikista ihanista ystävistä, joita olen saanut Aallossa, olivat he sitten samalla alalla, tulevia insinöörejä tai taiteen puolella.

Valmistuin OSYKista keväällä 2022 monen rakkaan koulukaverin rinnalla. Vaikka OSYKin ja lukioelämän hyvästely tuntuikin haikealta, olin ja olen edelleen iloinen kaikista muistoista ja eväistä, joita OSYK onnistui minulle tarjoamaan. Olen huomannut sen, kuinka arvokasta on uskaltaa olla oma itsensä kaikenlaisissa ympäristöissä ja tehdä asioita, joista oikeasti pitää. Samalla pidän ystävällisyyttä, huomaavaisuutta ja toisten kunnioittamista yhä tärkeämpänä. Uskon, että OSYK antoi minulle vahvat lähtökohdat kaikkeen tähän ja samalla tarjosi teinille turvallisia aikuisia, laadukasta opetusta ja ystäviä, joita en voisi kuvitella vaihtavani toisiin.

Haluaisin sanoa lukiossa opiskeleville, että on tosi ok olla tietämättä, mitä lukion jälkeen oikeastaan haluaa tehdä. Tärkeintä on kuunnella itseään ja antaa itselleen aikaa löytää asioita ja aiheita, jotka tuntuvat kiinnostavilta. Toivoisin myös, että kauppatieteitä hakeutuisi opiskelemaan monenlaista porukkaa ja uskon, että OSYKista löytyisi monta tyyppiä, jotka voisivat tehdä isoja ja hyviä juttuja tämän alan tukemana.

Olen tutkija ja vapaa toimittaja. Viimeistelen psykologian väitöskirjaani Edinburghin yliopistoon Skotlantiin ja olen juuri aloittanut Turun yliopiston apurahatutkijana. Tutkin, millaisia uskomuksia ihmisillä on itsekontrollista ja yksilön mahdollisuuksista vaikuttaa elämänsä kulkuun ja kuinka nämä uskomukset muovautuvat. Aikaisemmin olen opiskellut psykologiaa Tampereen yliopistossa sekä Leidenin yliopistossa Alankomaissa. Tutkimustyön rinnalla teen toimittajan töitä. Olen päässyt tekemään juttuja muun muassa Ylelle ja Tiede-lehteen. Tällä hetkellä kirjoitan myös ensimmäistä tietokirjaani yhdessä muiden psykologian alan asiantuntijoiden kanssa.

Kirjoitin ylioppilaaksi OSYKista vuonna 2015. Lukiossa satsasin etenkin psykologian, historian, yhteiskuntaopin ja äidinkielen kursseihin. Tämä antoi hyvän pohjan psykologian yliopisto-opintoihin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin paneutuvan journalismin tekoon. Tärkeintä OSYKissa oli silti yhteisö: pidän edelleen yhteyttä moniin lukioaikojen kavereihini. Nämä samat tyypit kannustivat minua aikoinaan lähtemään ulkomaille opiskelemaan ja tarjoamaan ensimmäisiä juttuideoitani opiskelijalehteen.

Abivuonna yhteishaun valinnat tuntuivat kovin lopullisilta. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin huomaan jonglööraavani sujuvasti usean eri alan ja työn kanssa. En usko, että jokaiselle olisi olemassa yksi tietty unelmatyö, jonka voisi oivaltaa jo lukiossa ja jatkaa sitten samassa työssä eläkkeelle asti. Monella on kovat paineet löytää ensimmäisellä yrityksellä ”se oikea” ala, mutta lopulta varmuutta saa vain eri asioita kokeilemalla. Välillä tämä vaatii vähän harhailua – niin opiskeluvalinnoissa kuin elämässä muutenkin.

Työskentelen tällä hetkellä toimintaterapeuttina nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoidossa. Hain alunperin opiskelemaan psykologiaa ja toimintaterapeutin opinnot olivat viimeinen varavaihtoehtoni.

Valmistuin OSYKista joulukuussa 2017. OSYK-vuosista minulle jäi mukaan luotto siitä, että omat tavoitteet ovat saavutettavissa. Sekä tietysti Maunon henki.

Toivon, että nykyiset ja tulevat osykilaiset muistaisivat sen, että elämä lukion jälkeen voi kulkea eteenpäin juuri niin kuin sen on tarkoitettu, vaikka se ei menisikään ihan niin kuin on suunnitellut. 

Olen anestesiaan ja tehohoitoon erikoistuva lääkäri ja teen tällä hetkellä erikoistumisopintoihin kuuluvia keskussairaalapalveluita Kainuun keskussairaalassa. Työssäni hoidan sairaalan kriittisesti sairaita potilaita teho-osastolla, leikkaussalissa ja päivystyspoliklinikalla sekä nukutan ja puudutan potilaita esimerkiksi leikkaus- ja synnytyssalissa. Olen toiminut myös kirurgialla, terveyskeskuslääkärinä ja päivystyspoliklinikan päivystävänä lääkärinä. Teen myös töiden ohessa potilasturvallisuuteen ja lääketieteen koulutukseen liittyvää väitöskirjaa Oulun ja Helsingin yliopistojen yhteistyönä.

Valmistuin OSYKista vuonna 2017. Hain samana keväänä lääketieteelliseen  ja pääsinkin sisälle ensimmäisessä haussa. Tähän vaikutti varmasti se, että tiesin jo lukion alussa haluavani lääkäriksi ja valitsin opinnot ja kirjoitettavat aineet sitä ajatellen. Kuitenkaan suuri osa yliopiston kurssikavereistani ei ollut vielä lukiossa tiennyt haluavansa tähän ammattiin, ja valtaosa olikin aloittanut pääsykokeisiin opiskelun vasta lukiosta valmistumisen jälkeen. Lääkiksen kannalta ei siis lainkaan haittaa, jos et ole vielä lukiossa varma siitä, mitä haluat tehdä isona, vaikka se ehkä onkin yleinen mielikuva alasta.

Nykyisen ammattini kannalta OSYK opetti minulle erityisesti tiimityötä, sujuvaa kommunikaatiota ja erilaisten persoonien arvostamista, minkä koen anestesiologin ammatissa välttämättömäksi taidoksi. Uskon, että hyvän luonnontieteiden koulutuksen saa varmasti kaikista Suomen lukioista, mutta vain OSYKista tulleena voi osata oppikirjojen ulkopuolelta sellaisia henkisiä taitoja, mitä itse opin arvostamaan vasta lukiosta valmistumisen jälkeen. OSYKin kannustava ja salliva ilmapiiri, ihanat opettajat ja kanssaopiskelijat mahdollistivat ylipäätään sen, että sain rohkeutta tavoitella unelmiani ja valmistua.

Lukio oli minulle raskasta aikaa, huomattavasti yliopistoa raskaampi. Minulla oli vaikeita mielenterveysongelmia ja isäni kuoli juuri ennen lukion alkua. Jouduin kamppailemaan jaksamiseni kanssa ja minulla oli paljon poissaoloja koulusta. Ilman ymmärtäväisiä opettajia en olisi varmaan saanut kursseja suoritetuksi, puhettakaan valmistumisesta.

Haluankin sanoa nykyisille lukiolaisille, että vaikka sinulla olisi tällä hetkellä todella vaikeaa, tämä on vain yksi vaihe elämässäsi. Lukio on nykyään todella kuormittavaa ja voi tuntua, että koko tulevaisuus roikkuu kirjoitustulosten varassa. On täysin ok pyytää apua ja tukea, sillä me kaikki tarvitsemme sitä joskus. Jos sinulla on unelmia, yritä pitää niistä kiinni. Olet arvokas, taitava ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet!

Työskentelen tällä hetkellä mielenterveysjärjestö MIELI ry:n johtavana psykologina. Työtehtäviini kuuluu mm. yhteiskunnallista vaikuttamistyötä, esiintymisiä eri medioissa, kouluttamista sekä laajasti muita asiantuntija- ja kehittämistehtäviä. Työtehtäväni liittyvät aina jollain tapaa sen pohtimiseen, miten ihmisten mielenterveyttä voitaisiin entisestään edistää ja miten mielenterveyden ongelmia voitaisiin ehkäistä esimerkiksi kouluissa, työpakoilla, sosiaali- ja terveyspalveluissa ja muissa yhteiskunnan eri toiminnoissa.

Polkuni näihin tehtäviin on kulkenut Suomen lisäksi kahden eri maan kautta. Lukion ja sen jälkeen suorittamani armeijan jälkeen pääsin opiskelemaan psykologiaa Skotlantiin. Suoritin Skotlannissa neljä vuotta kestävän kandidaatin tutkinnon. Kesälomani vietin Suomessa ja työskentelin autismikirjon henkilöiden tukiasumisen yksikössä. Valmistuttuani Skotlannista pääsin suorittamaan kliinisen psykologian maisterin tutkintoa Hollantiin. Suoritin opintoihini kuuluvan harjoittelun Suomessa ja pääsin harjoittelupaikkaani töihin. Sen jälkeen sain psykologin laillistuksen Suomessa ja olen edennyt vastuullisempiin tehtäviin samassa työpaikassa useampaan otteeseen. Harjoittelijasta voi siis edetä jopa johtavaksi psykologiksi!

Valmistuin OSYKista 2013. Voin rehellisesti sanoa, että sain lukiosta valtavasti eväitä tulevaisuuteen henkilökohtaisesti sekä ammatillisesti. Joidenkin oppien merkitys ja niiden tuoma arvo on konkretisoitunut itselleni vasta vuosia lukion jälkeen. Ehkäpä selkeimmät opit liittyvät laajaan yleissivistykseen, jonka avulla olen pärjännyt ulkomailla, jatko-opinnoissa ja työelämässä. Yleissivistyksen ansiosta olen pystynyt luovimaan monimutkaisessa maailmassamme, jonka ymmärtämiseen tarvitaan kaikkia niitä aineita, joita lukiossa opetetaan.

Sain lukiosta yleissivistyksen lisäksi myös paljon muita eväitä, kutsutaan sitä vaikka henkiseksi pääomaksi. Solmin merkityksellisiä ystävyyssuhteita ja lukiovuosiin mahtui kokemuksia, jotka vaikuttivat myönteisesti kasvuuni ja kehittymiseeni. Hyvä esimerkki on OSYKin positiivinen ja turvallinen ilmapiiri, jossa pääsin muun muassa toteuttamaan itseäni draamatunneilla. Uskon myös, että Teekkaritalon useat lukiobileet elävät ikuisesti hauskoina muistoina mielessäni. Mieleeni on jäänyt erityisesti myös draamaopintoihin liittyvä opintomatka Saksaan abivuonna sekä psykologian opettajani kannustus psykologian opintoihin. Hain lukion jälkeen teatterikorkeakouluun, mutta en tullut valituksi. Esiintymistaidot ovat kuitenkin olleet ahkerassa käytössä, sillä nykyisessä työssäni juonnan mm. podcastia ja esiinnyn asiantuntijana Suomen suurimmissa medioissa.

Opiskelu- ja työelämään liittyy paljon paineita ja stressiä, varsinkin silloin, kun pohtii oman elämän suuntaa lukion jälkeen. Nämä mietteet voivat tuntua myös ahdistavilta. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin itse toivonut kuulevani opiskeluaikana ja uran alkuvaiheessa enemmän ihmisten kokemuksia niistä hetkistä, kun asiat eivät ole menneet suunnitelmien ja toiveiden mukaan. Siksi haluan kertoa lukiolaisille, että omalle uralleni mahtuu paljon hyvien hetkien lisäksi niitä hetkiä, kun en ole saanut haluamaani opiskelu- tai työpaikkaa. Tällaiset pettymykset ovat osa elämää ja jokainen meistä kohtaa niitä elämänsä aikana, niistä vain puhutaan paljon vähemmän kuin onnistumisista.

Haluan rohkaista ja kertoa, että oma polku lukion jälkeen löytyy kyllä. Samalla haluan lempeästi muistuttaa, että polku ei välttämättä etene koko ajan suoraviivaisesti tai suunnitellusti. Se ei kuitenkaan ole huono asia. Muistuta itseäsi välillä siitä, että muihin vertailu ei ole erityisen hyödyllistä. Pidä myös mielessä, että sinä riität juuri tuollaisena kuin olet.

Olen lääketieteellinen fyysikko ja työskentelen parhaillaan väitöskirjatutkijana Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa CERNissä, Sveitsissä. Tutkimukseni aiheena on syöpähoitoihin tarkoitetun hiukkaskiihdyttimen suunnittelu. Väitöskirjan ohella suoritan Helsingin yliopistolla sairaalafyysikon koulutukseen vaadittavia erikoistumisopintoja.

Alun perin kiinnostukseni hiukkaskiihdyttimiä kohtaan heräsi kandintutkintoni aikana suorittaessani vaihtovuotta Kanadassa. Paikallisen yliopiston kautta pääsin toteuttamaan kiihdyttimiin liittyvää tutkimusta kanadalaisessa CLS-tutkimuslaitoksessa. Myöhemmin opintoni johtivat minut lääketieteellisen fysiikan pariin, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuin lopulta yhdistämään nämä kaksi kiinnostavaa urapolkua yhteen.

Valmistuin OSYKista keväällä 2017 ja pääsin suoraan todistusvalinnalla opiskelemaan fysiikkaa Helsingin yliopistoon. Ilman OSYKin antamia oppeja ja kokemuksia en usko, että olisin päätynyt valitsemalleni urapolulle. Ajatus opiskelusta Helsingin yliopistosa oli alkujaan fysiikan opettajani inspiroima, ja haave CERNissä työskentelystäkin sai alkunsa jo lukioaikaisesta vierailusta tutkimuskeskukseen. OSYK on antanut minulle myös paljon tärkeitä yhteistyö- ja kommunikointitaitoja, jotka ovat avanneet uusia ovia maailmalle.

Muistan lukiossa stressanneeni paljon opiskelupaikan valinnasta, eikä fysiikan opiskelu missään vaiheessa ollut minulle mikään itsestäänselvyys. Aina ensimmäisestä yhteishausta asti olen murehtinut paljon valintojani ja harkinnut useaan otteeseen myös alanvaihtoa. Omaan stressiini ja epäröintiin vaikuttivat paljon puheet ja odotukset “unelma-ammatista”. En ikinä ajatellut fyysikon uraa unelmana. Nyt kuitenkin rakastan työtäni ja odotan innolla tulevaa.

Nykyisille lukiolaisille haluan painottaa, ettei elämässä ole oikeita tai vääriä valintoja. Jokainen valinta vie sinua eteenpäin elämän polulla odottaapa lukion jälkeen sitten yliopisto, amk, työelämä tai vaikkapa välivuosi. Lopulta on mahdotonta tietää omaa kutsumustaan ennen kuin kokeilee, joten kannattaa jo hyvissä ajoin opetella luopumaan liiallisesta stressistä ja koettaa myös nauttia matkasta!

Opiskelen tällä hetkellä kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa. Polku tähän hetkeen on sisältänyt monia elämän kiemuroita. Lukiossa minulle oli ehdottoman selvää, että yliopistoon on päästävä ja heti, mikä näkyi vahvasti myös stressitasoissani. Valmistuin OSYKista keväällä 2019. Silloin "tiesin", että nyt vuonna 2025 olisin jo kokenut matemaattisten aineiden opettaja ja diplomi-insinööri. 

Ihan niin ei tapahtunut, onneksi. Pääsin kyllä suoraan lukiosta opiskelemaan "unelma-alaani", mutta kolmen vuoden räpiköinnin jälkeen vaihdoin teknis-luonnontieteelliset opinnot kirjallisuustieteeseen. En tiedä, mitä minusta tulee isona, mutta yritän nyt antaa itselleni vapauden keskittyä tähän hetkeen. 

OSYK oli lukiovuosina koti, josta sain tärkeitä ystäviä. Ihanien opettajien ansiosta sain myös paljon valmiuksia avun pyytämiseen ja vastaanottamiseen. OSYKin henki on jättänyt lämpöisen turvan tunteen, unohtamatta tälläkin hetkellä jalkoja lämmittäviä OSYK-sukkia. Nykyisille lukiolaisille toivon rauhaa ihmetellä ja pohdiskella, mikä on itselle elämässä tärkeää.

Valmistuin kesällä 2024 lääkäriksi ja olen nyt terveyskeskuksessa töissä. Pidän terveyskeskustyön monipuolisuudesta: potilaina on kaikenikäiset ihmiset ja vaivana voi olla mikä tahansa fyysinen tai psyykkinen oire tai sairaus. Olen jo yläasteelta saakka miettinyt lääkärin ammattia, koska minua kiinnosti erityisesti ihmisen biologia. Lukiossa valitsin paljon luonnontieteiden ja matemaattisten aineiden kursseja, joista olin kiinnostunut ja joista tiesin olevan hyötyä lääketieteelliseen hakiessa.

Valmistuin OSYKista keväällä 2018. Lukioajoista on jäänyt todella ihanat muistot: lämmin ja rento ilmapiiri todella tuki opiskelua. Tietenkin laadukkaan opetuksen lisäksi evääksi jäi myös erilaisuutta ja tasa-arvoa kunnioittava asenne. Lääketieteellisen opiskeluaikana esimerkiksi kouluttauduin vapaaehtoiseksi seksuaaliterveyskouluttajaksi ja kävin sen myötä luennoimassa yläasteikäisille nuorille seksuaaliterveydestä mm. moninaisuuden näkökulmasta. Minulle jäi myös vahva kiinnostus kansainvälisyyttä kohtaan ja kävin opiskeluaikana parikin kertaa ulkomailla harjoitteluissa. Nykyisessä työssäni olen myös hyvin kiinnostunut vuorovaikutuksen merkityksestä potilastyössä.

Lukioaikana on mahdollisuus päästä opiskelemaan laajasti kaikkea mielenkiintoista, joten kannattaa rohkeasti osallistua kiinnostaville kursseille. Suosittelen myös tutustumaan avoimin mielin erilaisiin uravaihtoehtoihin, sillä valinnanvaraa on enemmän kuin kuvittelisi. Voin myös lämpimästi suositella järjestötoimintaan osallistumista ja kansainvälistymismahdollisuuksien hyödyntämistä korkeakouluopinnoissa. 

Olen Oulussa asuva tanssitaiteilija. Työskentelen monimuotoisesti tanssinopettajan, koreografin, tanssijan, ohjaajan, esiintyjän ja käsikirjoittajan roolissa niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Olen valmistunut tanssinopettajaksi Oulun konservatoriosta sekä myöhemmin päivittänyt tutkinnon Oulun ammattikorkeakoulussa. Tämän lisäksi olen opiskellut koreografiaa London Contemporary Dance School -opinahjossa sekä tehnyt tanssitaiteen maisterin tutkinnon Etelä-Kaliforniassa (University of California, Irvine).

Olen toiminut taidealan ammatissa katkeamattomasti jo kolmekymmentä vuotta. Tanssi- ja esitystaide on tarjonnut äärimmäisen mielenkiintoisen syväsukelluksen elämän ja maailman moniin ulottuvuuksiin. Työni myötä olen saanut matkustaa, madella, pohtia, innostua, itkeä ja nauraa, mutta ennen kaikkea olen saanut toteuttaa jatkuvaa oppimista, sillä taiteen ammatissa ei ole koskaan valmis.

Valmistuin OSYKista eli silloisesta rehtori Mauno Kirstinän johtamasta Kuusiluodon lukiosta vuonna 1991. Ilmaisutaitopainotteisuus oli minulle painava syy hakea Oulunsalosta juuri tähän kouluun, sillä tanssi- ja teatteriharrastus veivät tuolloin lähes kaiken vapaa-aikani. Lukio-opinnot tarjosivat tärkeän kasvualustan monessa asiassa. Lukuaineissa opetus oli tasokasta ja inspiroivaa, joten jopa tällainen taiteellisesti orientoitunut kaveri alkoi innostua lukemisesta tuossa ilmapiirissä ihan uudella otteella. Erityisesti kiitän silloista äidinkielen lehtoria Sinikka Mäkelää asiantuntevasta opetuksesta, sillä juuri häneltä sain kipinän lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Ilmaisutaidon ja musiikin kurssien tuotoksena teimme hienoja ja mieleenpainuvia esityskokonaisuuksia, jotka syvensivät entisestään käsitystäni esittävistä taiteista työvälineinä. Luulenpa, että lukio-opintojen merkitys uravalinnassani on ollut ratkaiseva, vaikka haaveilin myös muista ammateista.

Lukiossa parhaillaan opiskeleville haluan lähettää innostumisen energiasäteitä. On erittäin ookoo innostua jostakin. Jos siis jokin saa sinut kipinöimään, niin anna mennä vaan. Innostuminen on voimavara, joka lopulta peittoaa kyynisyyden ja lakonisuuden. Ja tietysti näin tanssin edustajana koen tärkeäksi tunnistaa harjoittelun merkityksen. Harjoittelen edelleen joka päivä ja pidän sitä yhtenä tärkeimmistä ja rakkaimmista työvälineistäni. On etuoikeutettua saada tehdä työtä, jossa harjoitellaan koko ajan. Ei tarvitse heti osata tai olla ”valmis”, koska keskeneräisyys se vasta pitää liikkeessä.

Viimeisimpänä ja tärkeimpänä haluan kannustaa tekemään yhdessä. Jokainen toisen kanssa kasvokkain jaettu hetki on kaikkea maallista mammonaa arvokkaampaa. Katso, kohtaa, kosketa ja mahdollisuuksien mukaan myös rutista toista ihmistä, sillä elävä vuorovaikutus ei saa olla katoava luonnonvara. Lukiokaverit ja kouluyhteisö voivat parhaimmillaan muodostaa elintärkeän elämää kannattelevan punoksen.

Työskentelen tällä hetkellä Kainuun prikaatin 1. tuliasemapatterissa, luutnantin virassa. Työtehtäväni on toimia jaoksen eli noin 30 varusmiehen kouluttajana.

Valmistuin OSYKista kesällä 2019. Olin hakeutunut naisten vapaaehtoiseen ase-palvelukseen lukion aikana ja aloitin palvelukseni heinäkuussa 2019. Kotiutumiseni jälkeen sain mahdollisuuden jatkaa uraani Puolustusvoimissa sopimussotilaan virassa, joka kesti kuusi kuukautta. Olin vuoden 2021 alusta kolme kuukautta työttömänä, jolloin valmistauduin kevään Maanpuolustuskorkeakoulun pääsykokeisiin ja hain töitä. Läpäisin pääsykokeet ja työskentelin kesän rautakaupassa. Aloitin opintoni Maanpuolustuskorkeakoulussa syksyllä 2021. Valmistuin sotatieteiden kandidaatiksi elokuussa 2024, mistä lähtien olen työskennellyt nykyisessä tehtävässäni.

En halua väheksyä lukio-opintojeni sisältöä, mutta tärkeimmät OSYKissa oppimani asiat ovat olleet suvaitsevaisuus ja ryhmätyötaidot: kukaan ei ole samanlainen kuin toinen, mikä on mielestäni mahtavaa. Kohtaan työssäni vuosittain satoja erilaisia ja eri lähtökohdista tulevia palvelukseen astuvia nuoria. Saatuani elää OSYKin ihanassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä kolme vuotta, minun on todella helppo kohdata jokainen varusmies yksilönä. Minulla ei ole tarvetta tuomita tai arvottaa heitä esimerkiksi taustansa tai nimensä perusteella. Lisäksi työyhteisössäni on henkilöitä, joiden arvopohja on erilainen kuin minulla. Vaikka en ole heidän kanssaan samaa mieltä, pystyn työskentelemään ja toimimaan arjessamme tiiminä samana päämäärän eteen.

Nykyisille lukiolaisille haluan toivottaa voimia opintoihin. Korkeakouluihin hakeminen on muuttunut paljon omasta ajastani. Huolimatta siitä, mitä yhteiskunta tai jokin muu taho teiltä odottaa ja vaatii, tehkää niitä ratkaisuja, jotka tukevat teidän omaa elämäänne. Rohkeutta kaikille kulkea valitsemaansa polkua, sillä etukäteen ei voi tietää, mihin kaikkialle se johtaa!

Työskentelen väitöskirjatutkijana Oulun yliopiston tieteiden ja aatteiden historian oppiaineessa. Tutkin varhaismodernin Suomen alueella tehtyjä suisidaalimurhia eli kuolemantuomion toivossa tehtyjä henkirikoksia. Tehtäviini kuuluu myös opetusta, opiskelijoiden ohjaamista sekä konferenssivierailuja; olen esitellyt tutkimustani paitsi kotimaisissa myös ulkomaalaisissa konferensseissa esimerkiksi syksyllä 2023 Oslossa ja alkuvuodesta 2025 New Yorkissa. Työni puolesta olen vieraillut myös podcastissa ("Menneisyyden jäljillä" jakso nro 101) sekä televisiossa MTV3-kanavalla ("Sukuni salat", kausi 3 jakso 7).

Tiesin jo lukioaikoina haluavani tehdä historiantukimusta, joten urapolkuni oli suhteellisen selvä. Valmistuttuani OSYKista vuonna 2012 hain Oulun yliopistoon opiskelemaan historiaa. Valmistuin 2019 ja aloitin seuraavana vuonna väitöskirjatutkijana. Väittelen alkukesästä 2025 ja jatkan historiantutkijana säätiörahoitteisessa hankkeessa seuraavan neljän vuoden ajan. Väitöskirjatutkijaksi on mahdollista päästä tekemällä hyvät opinnäytetyöt, tutustumalla tutkijahenkilökuntaan sekä onnistumalla rahoituksen hakemisessa. Tutkimustani voi seurata Instagram-tililtä: pyovelinrenki.

Mielestäni sain OSYKista parhaat mahdolliset eväät yliopistomaailmaan ja etenkin humanistisen tutkimuksen tekemiseen. OSYKin suurin arvo oli laadukkaassa opetuksessa etenkin äidinkielessä ja humanistisissa aineissa sekä monipuolisessa ja inspiroivassa opiskelijayhteisössä. Nykyisille opiskelijoille kehottaisin panostamaan etenkin humanistisen ajattelun kehittämiseen sekä luku- ja kirjoitustaitoon. Ne ovat yhä arvokkaampia taitoja paitsi yliopistomaailmassa myös akatemian ulkopuolella. Ennen kaikkea lukekaa paljon kirjallisuutta ja haaveilkaa!
 

Olen töissä TKI-asiantuntijana Tampereen ammattikorkeakoulussa. Sitä ennen työskentelin Suomen Akatemialla tiedeasiantuntijana sekä suunnittelijana. Päädyin työskentelemään tieteen rahoituksen parissa ikään kuin vahingossa. Pääsin heti lukiosta valmistumiseni jälkeen vuonna 2023 opiskelemaan aate- ja oppihistoriaa (nykyistä tieteiden ja aatteiden historiaa) Oulun yliopistoon, mutta en ensimmäisen lukuvuoden jälkeen kokenut alaa omakseni vaan unelmoin mm. psykologian opiskelusta. Keskeytin opintoni ja päädyin tekemään eri töitä muun muassa myyntialalla noin viideksi vuodeksi, ja mukaan mahtui myös vuosi "opiskelua" OAMKissa. Vuonna 2018 palasin kuitenkin tutkintoni pariin Oulun yliopistoon selvitettyäni ensin, että tutkinto-oikeuteni oli vielä voimassa. Minut pelasti vanha 5+2v (kandi+maisteri) -muotoinen tutkinto-oikeus, jonka myötä pystyin palaamaan opintojen pariin, vaikka olinkin keskeyttänyt opintoni jo useaksi vuodeksi. En usko, että vuonna 2018 mm. mielen hyvinvoinnin haasteista johtuen olisin jaksanut lukea itseäni sisään mihinkään uuteen opintopaikkaan.  

Yliopistoon palatessani olin kuitenkin löytänyt uudenlaisen motivaation opintoihin ja pyrinkin tekemään mahdollisimman monta kurssia heti ensimmäisenä syksynäni takaisin sorvin ääressä. Hyvät arvosanat ja palaute kirvoittivat yrittämään vieläkin kovempaa, mutta onneksi henkilökohtainen elämä ja muun muassa uusi parisuhde painoivat sopivasti jarrua opinnoilleni, ja lopulta valmistuin vuonna 2023 viiden vuoden "tavoiteaikani" sisällä. Paperilla olin ollut yliopiston kirjoilla 10 vuotta, josta parhaat ystäväni lempeästi minua myös muistuttivat, mutta tosiasiassa olin tehnyt tutkintoni viidessä vuodessa vuosien 2018-2023 aikana. Sosiologian pitkää sivuainetta tehdessäni pääsin eräällä kurssilla analysoimaan väitöskirjaa sosiologian itsereflektiosta tieteenalana Suomessa ja Ruotsissa, jossa käytiin läpi tiedepolitiikan ja -rahoituksen vahvaa vaikutusta tieteenalan sisäiseen minäkuvaan. Myöhemmin vuonna 2022 korkeakouluharjoittelun paikkojen hakuun herättyäni törmäsin Suomen Akatemian työpaikkailmoitukseen, jossa haettiin kahta harjoittelijaa kulttuuri- ja yhteiskuntatieteiden vastuualueelle. Hain paikkaa ja sain sen sekä muutin Helsinkiin harjoitteluni perässä. Pienellä kuukausipalkalla harjoittelun tekeminen Helsingissä ei ollut aina pelkkää herkkua, mutta suoritin sen hyvin, ja valmistuttuani 2023 kesällä minulle tarjottiin Akatemialta puolen vuoden määräaikaista suunnittelijan sijaisuutta perhevapaan ajaksi. Keväällä 2024 aloitin uuden määräaikaisen pätkän tiedeasiantuntijana Akatemialla, ja tälle määräaikaisten pätkien tielle olisin varmaan jäänytkin, elleivät valtionhallinnon leikkaukset olisivat pakottaneet minuakin hakemaan töitä muualta kesken työsopimukseni. Onnekseni sain vakituisen työsopimuksen TAMKiin 1.2.2025 alkaen, joka varsinkin tässä työtilanteessa tuntuu todelliselta helpotukselta.

Valmistuin OSYKista vuonna 2013. Uskon, että tärkeimmät saamani opit OSYKista liittyvät tavalla tai toisella myös opintojeni ja työelämäni monivaiheisessa polussa. Näen, että OSYKin vapaa ilmapiiri antoi minulle omalta osaltaan luvan sisäiseen ja ulkoiseen haahuiluun; hain lukemaan aate- ja oppihistoriaa, sillä historia oli lempiaineitani, ja en miettinyt lainkaan työllistymistäni tätä valintaa tehdessäni. Tottakai myös etuoikeutettu asemani keskiluokkaisen perheen lapsena mahdollisti tämän valinnan tekemisen. Samaa vapautta haahuiluun toteutin myös keskeyttäessäni opintoni ja seuratessani sydäntäni monen muun haasteen ja harrastuksen ääreen opintojen sijaan. OSYK antoi minulle myös oivat eväät työelämässä elintärkeään tiimityöskentelyyn: uskon, että jokaiselle tekee hyvää kohdata mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä ja oppia ainakin se, että vaikka kaikkien kanssa ei tarvitse tulla ylimmiksi ystäviksi, jokaisen ihmisen kanssa pitää ainakin pystyä tulemaan toimeen. Tähän OSYKin erilaisuuden runsautta kukkiva ympäristö valmisti minut tähän hienosti.

Toivon, että te nyt lukiossa opiskelevat uskallatte (ja kykenette) antamaan itsellenne luvan etsiä omaa paikkaanne rauhassa, vaikka maailman tilanne vaikuttaakin miltei päivä päivältä yhä epävarmemmalta ja hektisemmältä. Tottakai tässä asiassa valtava rooli on päättäjillämme koulutuspolitiikallamme sekä kasvattajillamme, niin kotona kuin kouluissa. Mutta suurten linjojen käydessä yhä enemmän haahuiluvastaisiksi toivon, että OSYKista valmistuu yhä minun kaltaisiani oman tiensä kulkijoita, joita ei haittaa pieni epävarmuus elämässä ja jotka uskovat asioiden järjestyvän lopulta hyvin.

Aloin viime syksynä, kolmen välivuoden jälkeen, opiskelemaan Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa englanninkielistä tutkintoa Hospitality and Tourism Experience Management. Välivuosina lähdin toteuttamaan unelmaani ulkomailla työskentelystä, kun sain työpaikan pakettimatkanjärjestäjä TUIlta. 

Tuona aikana valkeni, kuinka paljon nautin ihmisläheisestä asiakaspalvelutyöstä etenkin matkailun ja majoituksen parissa. Valmistuin OSYKista talvella 2021 ja olen todella kiitollinen kaikesta, mitä OSYK on mahdollistanut tulevaisuuttani ajatellen. Näistä asioista kuitenkin eniten olen arvostanut opettajien ja opinto-ohjaajien antamaa tukea sekä opiskelussa että muutoinkin kasvamisessa ja elämässä. Parhaan mahdollisen opetuksen lisäksi opin avarakatseisuutta, rehellisyyttä ja sen, kuinka tärkeää on olla aito oma itsensä.

Vinkkini kaikille nyt lukiossa opiskeleville on, että antakaa itsellenne aikaa, älkääkä kiirehtikö mihinkään elämässä. Minullakaan ei ole vieläkään ajatusta siitä, mitä haluaisin tehdä työkseni tulevaisuudessa ja juuri sen takia otinkin hieman taukoa opiskelusta ja keskityin tekemään asioita, jotka toivat minulle hyvää oloa. Muistakaa nauttia nuoruudestanne, sillä ehditte varmasti olemaan työelämässä tarpeeksi kauan vanhempanakin!

Olen toiminut tanssitaiteen parissa koko työurani, nyt 45 vuotta. Tanssista tuli minulle harrastuksen kautta ammatti. Pitkään uraan on mahtunut monenlaisia työrooleja ja niiden yhdistelmiä: olen toiminut koreografina, tanssijana, opettajana, kuraattorina, tuottajana ja lisäksi monissa taiteenalan luottamustehtävissä. Perustamani Flow Productionsin taiteellisena johtajana toimin nyt 19. vuotta. Siihen sisältyy omaa taiteellista työtä monitaiteellisten teosten ohjaajana ja tuottajana sekä Flow-sirkus-esityssarjan kuraattorina.

Flow Productions tuottaa omia teoksia ja tuo kaupunkiin nykysirkuksen huippuesityksiä kotimaasta ja ulkomailta. Erityisen tunnetuksi Flow on tullut immersiivisistä, paikkasidonnaisista teoksista, joita on tehty kymmenen vuotta - tähän mennessä olen ohjannut seitsemän immersiivistä teosta. Viimeisin niistä on vuonna 2024 Oulun teatterin kanssa yhteistuotettu Vihreät niityt, jossa ohjaajaparini oli Janne Saarakkala. Seuraava toteutetaan Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan 2026. Tämän Faravidin maan ohjaan yhteistyössä Alma Lehmuskallion kanssa.

Pääsin ylioppilaaksi vuonna 1978. Vaikka omana kouluaikana ei vielä voinut erikoistua taideaineisiin, koin koulun ja opettajat hyvin kulttuurimyönteisinä. Upea koulurakennus antoi jo oppimisympäristönä lähtökohdat arkkitehtuurin arvostamiselle. Koulussa vierailleet taiteilijat tekivät suuren vaikutuksen. Kävimme säännöllisesti teatterissa ja taidemuseossa. Liikunnanopettajani rakasti tanssia, joten liikuntatunneilla myös tanssittiin ja hän näytti tallenteita baleteista. Äidinkielessä luetut kirjat ja niiden käsittely innostivat kirjallisuuden pariin. Tämä kaikki johdatti minua taiteiden äärelle ja innostumaan eri taiteenlajeista. Omaa tanssiharrastustani tuettiin ja arvostettiin. Koulu antoi ikään kuin perustan taideorientoitumiselleni.

Nykylukiolaiset, kannattaa mennä kohti omia unelmia ja intohimoja. Vaikka unelmien eteen joutuu tekemään paljon työtä, niin intohimoammatissa työn sisältö kantaa haastavienkin aikojen yli. Kun sinnikkäästi seuraa sitä, mihin intohimo vie, todennäköisesti saa yllättyä siitä, mihin polku johtaa.