Tietoa ja tilastoja

Oulun ilmakuva
Ilmakuva Oulujokisuistosta

Oulun kaupunki
 

Oulun kaupungin perusti Kaarle IX vuonna 1605 mantereelle Linnansaarta ja linnaa vastapäätä.

Oulu sijaitsee Pohjanlahden rannalla, Oulujoen suistossa. Oulujoen suu on ikivanha kauppapaikka. Oulu-nimi tulee saamenkielisestä tulvavettä tarkoittavasta sanasta.

Terva- ja lohikaupungista Oulu on kehittynyt vetovoimaiseksi osaamiskeskukseksi. Oulun kaupunkiseudun monipuolinen ja kansainvälinen elinkeinoelämä sekä vahva talous ja yhteistyökulttuuri luovat kasvualustan uudelle yritystoiminnalle. Oulun teknologiaihme on tänään käytettävyyttä – teknologialla parannetaan ihmisten arjen sujuvuutta.

Oulu tarjoaa elämään joustavuutta ja vaihtoehtoja. Elinympäristö koostuu maaseudun ja kaupunkiluonnon sekä rikkaan kaupunkikulttuurin yhdistelmästä.

Ihmiset ovat Oulun voima. Yli 250 000 asukkaan kaupunkiseutu on ainutlaatuinen yhdistelmä tulevaisuuden osaamista ja tekemisen tahtoa tieteen, kulttuurin ja teknologian alueilla sekä Suomen nuorimman väestön villiä uskallusta luoda uutta. Oulun kaupunkiseutu on Suomen pohjoinen metropolialue ja Skandinavian pohjoisten alueiden suurin keskus.

Oulun avainluvut

Alue: Oulu, Suomi
Koordinaatit: 65°01' N, 25°28' E
Korkeusasema: 0 metriä (0 feet)
Aikavyöhyke: (GMT + 2:00)

Pinta-ala 3 818 km² (31.12.2023)
Maata  2 973 km²
Vettä 845 km²

Asukasluku 31.12.2024216 194 (ennakkotieto)
Oululaisten keski-ikä on 39,9 vuotta.

Oulun kuntaliitos 1.1.2013
Haukipudas, Kiiminki, Oulu, Oulunsalo ja Yli-Ii yhdistyivät.

Oulun nimikkokasvi ja -eläin

Oulun nimikkokasvi on hietapitkäpalko, latinankieliseltä nimeltään Cardaminopsis arenosa.

Oulun nimikkokasvin valinta tehtiin kaupungin 400-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 2005. Valinnasta päätti Oulun seudun ympäristölautakunta.

Hietapitkäpalko lienee tullut Suomeen vasta 1900-luvun alussa, joten se kuuluu kasvistomme uustulokkaisiin. Toisen maailmansodan aikana se aloitti Pohjois-Suomen valloittamisen yleistymällä erityisesti Saksan joukkojen huoltokeskusten kautta satamiin ja rautatieasemille. Saksan armeijan leiripaikoista jäi niiden ympäristöön kymmeniä kasvilajeja, mutta vain hietapitkäpalko on pystynyt levittäytymään laajalle ympäristöön lähinnä rautateitä ja pääteitä pitkin.

Etelä-Suomessa Hietapitkäpalko on edelleen harvinainen. Mahdollisesti Pohjois-Suomessa kasvava hietapitkäpalko on kokonaan eri kantaa kuin Etelä-Suomen hietapitkäpalko.

Tavallisesti enemmän tai vähemmän punertava, monivartinen ja haarova kasvi yltää 15 – 30-senttiseksi. Alimmat lehdet ovat hyvin liuskaisia ja siirottavakarvaisia. Hietapitkäpalko aloittaa kukkimisensa jo toukokuussa, jolloin Oulun ratavarret ovat paikoin jopa satojen metrien pituudelta valko- ja punervaharsoisina. Kukissa on neljä terälehteä. Lidut ovat neljä - viisi kertaa lituperän pituisia. Hajanaista myöhäiskukintaa riittää pitkälle syksyyn.

Missään Suomen kaupungissa ei ole yhtä yleisesti ja runsaasti hietapitkäpalkoa kuin Oulussa, mutta harvaan asutuilla kaupungin itäalueilla se on harvinainen. Hietapitkäpalon yleisimpiä kasvupaikkoja ovat ratavarsien ohella maanteiden varret, hiekkakentät, pihat, satama- ja lastausalueet.

Hietapitkäpalko on kulttuurin seuralaislaji ja samalla mielenkiintoinen osa kulttuurihistoriaa.

Oulun nimikkoeläin on lohi.